Yhdistyneet Kansakunnat on monien valtioiden edustajista koostuva instituutti, joka perustettiin 10.24.1945. YK oli toinen 1900-luvulla perustettu monikäyttöinen kansainvälinen järjestö, josta tuli maailmanlaajuinen määränsä ja jäsenyytensä suhteen.
YK: n päätavoite on luoda maailman turvallisuus ja estää aseellisia konflikteja valtioiden välillä. YK: n puolustamiin lisäarvoihin kuuluvat oikeudenmukaisuus, laki sekä taloudellinen ja sosiaalinen hyvinvointi.
Näiden ideoiden levittämisen helpottamiseksi YK: sta on tullut tärkein kansainvälisen oikeuden lähde sen perustamisesta lähtien vuonna 1945. YK: n peruskirjan ominaispiirteet, mukaan lukien johdanto-osa, asettavat toimielimen päätavoitteet.
Kansakuntien liiga
Kansakuntien liitto oli aikaisempi YK: n yksikkö. Tämä instituutti perustettiin vuonna 1919 Versaillesin sopimuksella.
Kansakuntien liigan tavoitteena oli edistää maiden välistä yhteistyötä ja ylläpitää rauhaa maailmassa. Valitettavasti Kansakuntien liitto ei päässyt paeta toisesta maailmansodasta, ja siksi se hajotettiin.
YK: n perustaminen
San Franciscon Herbst-teatterin salissa 50 valtion täysivaltaiset edustajat allekirjoittavat YK: n peruskirjan perustamalla maailmanelimen keinona pelastaa "seuraavat sukupolvet sodan vitsauksesta". Peruskirja ratifioitiin 24. lokakuuta, ja YK: n ensimmäinen yleiskokous kokoontui Lontoossa 10.01.1946.
Huolimatta Kansakuntien liigan epäonnistumisesta ratkaisemassa toisen maailmansodan johtaneita konflikteja, liittolaiset jo vuonna 1941 ehdottivat uuden kansainvälisen elimen perustamista ylläpitämään järjestystä sodanjälkeisessä maailmassa.
Samana vuonna Roosevelt keksi "YK: n" yhdistää liittoutuneita maita Saksan, Italian ja Japanin tyranniaa vastaan. Lokakuussa 1943 tärkeimmät liittolaisvaltiot - Iso-Britannia, Yhdysvallat ja Neuvostoliitto - tapasivat Moskovassa ja julkaisivat Moskovan julistuksen, jossa ne virallisesti ilmoittivat tarpeesta korvata Kansakuntien liigan kansainvälinen järjestö.
YK: n peruskirja: perus
Vuoden 1945 peruskirja on perussopimus hallitustenvälisessä organisaatiossa. YK: n peruskirjassa on määritelty sitoutuminen ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja hahmoteltu laaja joukko periaatteita korkeamman elintason saavuttamiseksi.
25.4.1945 San Franciscon kaupungissa järjestettiin YK-konferenssi, johon osallistui 50 maata. Kolme kuukautta myöhemmin, jolloin Saksa antautui, edustajat hyväksyivät lopullisen peruskirjan yksimielisesti, ja se allekirjoitettiin 26. kesäkuuta.
Asiakirja sisälsi YK: n peruskirjan johdannon ja 19 lukua, jotka on jaettu 111 artiklaan. Peruskirjassa kehotettiin Yhdistyneitä kansakuntia luomaan ja ylläpitämään maailman turvallisuutta, vahvistamaan kansainvälistä oikeutta ja edistämään ihmisoikeuksia.
Johdanto koostui kahdesta osasta. Ensimmäinen sisältää yleisen kehotuksen ylläpitää maailmanlaajuista turvallisuutta ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Johdanto-osan toinen osa on sopimustyyppinen julistus, jonka mukaan Yhdistyneiden Kansakuntien kansojen hallitukset hyväksyivät peruskirjan. Se on ensimmäinen kansainvälinen ihmisoikeusväline.
YK: n rakenne
YK: n tärkeimmät elimet, kuten peruskirjassa todetaan, ovat:
- sihteeristö;
- Yleiskokous;
- Turvallisuusneuvosto (YK: n turvallisuusneuvosto);
- Talousneuvosto;
- Sosiaalineuvosto;
- Kansainvälinen tuomioistuin;
- Edunvaltuusto.
10.24.1945 YK: n peruskirja tuli voimaan sen jälkeen, kun YK: n turvallisuusneuvoston viisi pysyvää jäsentä ja useimmat muut allekirjoittajat ovat ratifioineet sen.
Yhdistyneiden Kansakuntien ensimmäinen julkinen kokous 51 maan kanssa avattiin Lontoossa 1.10.1946. Ja 24. lokakuuta 1949, tarkalleen neljä vuotta myöhemmin, kun YK: n peruskirja tuli voimaan (kaikki osallistujat noudattivat tiukasti kansainvälisen oikeuden periaatteita tuohon ajanjaksoon), New Yorkin nykyiselle YK: n päämajalle asetettiin kulmakivi.
Vuodesta 1945 lähtien YK: lle ja sen rakenteille tai yksittäisille virkamiehille on myönnetty Nobelin rauhanpalkinto yli kymmenen kertaa.
Historia ja kehitys
Yhdistyneiden Kansakuntien nimeä käytettiin alun perin maihin, jotka liittyvät Saksan, Italian ja Japanin vastakkainasetteluun. Mutta jo 01.01.1942, 26 valtiota allekirjoitti YK: n julistuksen, jossa esitetään liittoutuneiden valtioiden sotilaalliset tavoitteet sekä YK: n peruskirjan artiklat.
Yhdysvallat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Neuvostoliitto ottivat johtoaseman uuden organisaation kehittämisessä ja sen rakenteen sekä päätöksentekoelinten määrittelyssä.
Alun perin iso kolme ja heidän vastaavat johtajansa (Roosevelt, Churchill ja Neuvostoliiton johtaja Joseph Stalin) olivat hämmentyneitä erimielisyyksistä kylmää sotaa kuvaavissa asioissa. Neuvostoliitto vaati yksilöllistä jäsenyyttä ja äänioikeutta perustuslaillisiin tasavaltoihinsa, ja Yhdistynyt kuningaskunta halusi vakuutuksia siitä, että sen siirtomaita ei aseteta YK: n valvontaan.
Erimielisyyttä ilmaistiin myös turvallisuusneuvoston hyväksymän äänestysjärjestelmän kanssa. Tämä on kysymys, josta on tullut kuuluisa "veto-ongelmana".
Organisaatio ja hallinto
Periaatteet ja jäsenyys. YK: n tavoitteet, periaatteet ja organisaatio esitetään peruskirjassa. Organisaation tavoitteiden ja toimintojen taustalla olevat perusperiaatteet on lueteltu 2 artiklassa, ja niihin kuuluvat seuraavat:
- YK perustuu jäsentensä suvereeniin tasa-arvoon.
- Riidat on ratkaistava rauhanomaisin keinoin.
- Jäsenten on luovuttava sotilaallisesta hyökkäyksestä muita valtioita vastaan.
- Jokaisen jäsenen on autettava organisaatiota kaikissa pakkokeinoissa, joita se toteuttaa peruskirjan mukaisesti.
- Valtioiden, jotka eivät ole tämän järjestön jäseniä, on toimittava samojen määräysten mukaisesti, koska tämä on välttämätöntä turvallisuuden ja rauhan järjestämiseksi planeetalla.
2 artiklassa vahvistetaan myös jo kauan voimassa oleva perussääntö, jonka mukaan organisaation ei tule puuttua asioihin, jotka kuuluvat valtion sisäiseen lainkäyttövaltaan.
Uudet YK: n jäsenet
Vaikka tämä oli merkittävä rajoitus YK: n toiminnalle, linja kansainvälisen ja kotimaisen lainkäyttövallan välillä hämärtyi ajan myötä. Uusia jäseniä esitellään YK: ssa turvallisuusneuvoston ehdotuksesta ja kaksi kolmasosaa yleiskokouksen äänistä.
Usein uusien jäsenten hyväksyminen aiheuttaa kuitenkin ristiriitaa. Kun otetaan huomioon kylmän sodan aiheuttama erottelu idän ja lännen välillä, viiden turvallisuusneuvoston jäsenen (tunnetaan joskus nimellä P-5) vaatimukset ovat Kiina, Ranska, Neuvostoliitto (joiden paikan ja jäsenyyden Venäjä on miehittänyt vuodesta 1991 lähtien), Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat suostui ottamaan vastaan uusia jäseniä, mikä toisinaan oli vakava erimielisyys.
Vuoteen 1950 mennessä vain 9 31 ilmoitetusta uudesta valtiosta oli hyväksytty organisaatioon. Vuonna 1955 10. edustajakokous ehdotti pakettisopimusta, joka turvallisuusneuvoston muuttamisen jälkeen johti 16 uuden valtion (4 Itä-Euroopan kommunistista valtiota ja 12 ei-kommunistista maata) hyväksymiseen.
Kiistanalaisin jäsenhakemus oli Kiinan kommunistisesta kansantasavallasta, joka hyväksyttiin yleiskokoukseen, mutta Yhdysvallat esti sen jatkuvasti jokaisessa istunnossa vuosina 1950–1971.
Lopuksi, vuonna 1971 Yhdysvallat pyrkii parantamaan suhteitaan Manner-Kiinaan, pidättäytyi estämästä ja äänesti kansantasavallan tunnustamisen puolesta. Äänestyksessä annettiin 76 ääntä, vastaan - 35 ja 17 tyhjää. Tämän seurauksena Kiinan tasavallan jäsenyys ja pysyvä sijainti turvallisuusneuvostossa siirrettiin kansantasavaltaan.
