Kuten tiedät, huomattava osa lukijoista on kiinnostuneita aiheesta "kompromitoivista tiedoista …" Reiman Leonid Dodojonovich on tässä suhteessa vain jumalallinen. Tiedotusvälineistä on paljon ristiriitaisia tietoja tästä entisestä ministeristä, joka oli mukana tietotekniikassa ja viestinnässä.
Ansioluettelo
Leonid Reimanin toiminta ja elämäkerta liittyvät läheisesti pohjoiseen pääkaupunkiin, jossa hän syntyi 12. heinäkuuta 1957.
Vuonna 1979 hän sai tietoliikenneinsinöörin tutkinnon Bonch-Bruevich Leningradin sähköteknisessä instituutissa. Nyt tätä oppilaitosta kutsutaan valtion viestintäinstituutiksi.
Myöhemmin hän puolusti väitöskirjaansa.
Vuosina 1979-1983 Reiman Leonid Dododzhonovich työskenteli insinöörinä ja päällikkönä lineaarisen laitteiston työpajassa (Leningrad International Telephone Station).
Vuonna 1985 hänet nimitettiin pääinsinööriksi Leningradin kaupungin puhelinverkkoon. Vuonna 1992 hän nousi tämän valtion omistaman yrityksen varajohtajaksi ja työskenteli tässä tehtävässä kaksi vuotta.
Ura 1990-luvulla
Vuonna 1992 Leonid Reiman auttoi ulkomaisia yrityksiä luomaan maamme ensimmäisen yksityisen viestintäverkon - PeterStar-yhteisyrityksen. Perustajana hänen vaimonsa Julia Poltava astui siihen.
Kun Leningradin kaupungin puhelinkeskus yksityistettiin, Reimanista tuli Pietarin puhelinverkon kansainvälisten suhteiden johtaja ja liittyi tämän avoimen osakeyhtiön hallitukseen. Yhtiön toimitusjohtajana toimi V. Yashin.
Vuonna 1994 Reiman Leonid Dododzhonovich perusti kollegojensa kanssa Telecominvestin. Tässä OJSC: ssä yhdeksänkymmentäviisi prosenttia osakkeista omisti Pietarin puhelinverkko (Yashin-Reiman) ja Pietarin MMT N. Pevtsova, ja viisi prosenttia omisti Odem OS: n, jonka omistaa tanskalainen liikemies Jeffrey Galmond.
Leonid Reimanista tuli vasta perustetun rakenteen hallintoneuvoston jäsen. Puheenjohtajana toimi V. Yashin, ensimmäisen varajohtajana toimi eläkkeellä olleiden erityispalvelujen kenraali M. Alekseev.
Telecominvest rekisteröitiin Pietarin hallinnon ulkosuhteiden komiteassa, jota sitten vastasi Venäjän tuleva presidentti Vladimir V. Putin.
Vuonna 1998 Reiman Leonid Dododzhonovich, jonka elämäkerta oli jatkuvasti kietoutunut kaupalliseen toimintaan, aloitti PTS OJSC: n ensimmäisen varajohtajana - kaupallisena johtajana. Tästä yrityksestä hänet nimitettiin koordinointineuvostossa viestinnän ja televiestinnän alalla toimivien yritysten päälliköiksi Pietarissa ja alueella.
Kesällä 1999 Leonid Reiman toimi samanaikaisesti kymmenen kaupallisen yrityksen hallituksissa, kuten MKB Stankinbank, PeterStar, Transtelecom, Neva Line, DeltaTelecom ja muut.
Ministerimiehet
Leonid Reiman on ollut 30. kesäkuuta 1999 lähtien valtiosihteeri ja Venäjän televiestintälaitekomitean ensimmäinen varajohtaja.
Hän aloitti tämän valiokunnan puheenjohtajan tehtävän 27. maaliskuuta 1999 lähtien.
Gostelekomin muuttumisen yhteydessä viestinnästä ja tiedottamisesta vastaavaksi Venäjän ministeriöksi hänet nimitettiin 12.12.1991 ministeriksi.
15. marraskuusta 1999 lähtien hän liittyi Venäjän hallintojärjestelmien viraston hallitukseen ja 27. tammikuuta 2000 alkaen Venäjän julkisen television valtion edustajien korkeakouluun.
Venäjän federaation presidentti antoi 18. toukokuuta 2000 päätöksen Reimanin nimittämisestä viestintä- ja tiedotusministerin tehtäväksi ministerineuvostossa, jota johtaa Mihhail Kasyanov.
13. kesäkuuta 2000 lähtien hänet on kuulunut sotilas-teollisuuskompleksin käsittelevässä hallituksen komiteassa.
Saman vuoden kesäkuussa hänet valittiin Svyazinvestin hallituksen puheenjohtajaksi.
Marraskuusta 2003 lähtien Reiman on nimitetty Intersputnik Councilin (Kansainvälinen avaruusjärjestö) puheenjohtajaksi.
Maaliskuussa 2004 Venäjän viestintäministeriön lakkauttamisen johdosta hänet hyväksyttiin liikenne- ja viestintäministerin ensimmäisen sijaisen Igor Levitinin tehtäväksi.
20. toukokuuta 2004 presidentin asetuksella luotiin uusi rakenne, nimeltään tietotekniikan ja viestinnän ministeriö, jota johtaa Reiman.
Osallistuminen hallituksen toimikuntiin
Hän liittyi 11. kesäkuuta 2004 sotilas-teollisuuskysymyksiä käsittelevään komissioon, ja samassa kuussa hänet esiteltiin Venäjän hallituksen alaisuuteen perustetulle merikollegioon.
Seuraavana kuukautena hänet nimitettiin Venäjän yksiköiden puheenjohtajaksi Venäjän ja Israelin välisessä kaupallisessa ja taloudellisessa yhteistyössä perustetussa komissiossa ja hallitustenvälisessä Venäjän ja Norjan välisessä komissiossa, joka vastaa näiden valtioiden välisestä taloudellisesta, teollisesta ja tieteellis-teknisestä yhteistyöstä.
Samassa kuussa hänestä tuli valtion radiotaajuuskomission puheenjohtaja.
Syyskuussa 2004 Reiman valittiin osastojenvälisen työryhmän varajohtajaksi, joka valmisteli päivitetyn passi- ja viisumiasiakirjan käyttöönottoa Venäjällä.
Toukokuusta 2005 lähtien hän johti Unkarin ja Venäjän välisen taloudellisen yhteistyön komission Venäjän-osaa.
Reiman Leonid Dodojonovich, korruptio
Venäjän federaation yleinen syyttäjävirasto aloitti 31. elokuuta 2005 menettelyn Kompromat.Ru-verkkosivustolla L. Reimanin kunnianloukkausten perusteella.
Syynä oli tietyn Klim Andrejevin tällä sivustolla julkaisema artikkeli, jossa kirjoittaja yrittää selvittää "Reimanin hyvinvoinnin alkuperät" kutsuen häntä "Venäjän kunniaksi maapallon miljardööriksi".
Artikkelissa väitetään, että Reiman sai Pietarin puhelinverkon varajohtajana miljoonan dollarin lahjuksen ulkomaiselta liikemieheltä Anthony Georgioulta.
Tällä ulkomaalaisella väitetään olevan kuitti, jossa hän lupasi siirtää 1 400 000 dollaria Credit Suisse Bankiin Reimanin omistamille tileille.
Tämän ansiosta George tuli omistamaan määräysvallan PeterStarissa, vaihtoehtoisessa viestintäoperaattorissa Pietarissa. Kirjoittaja väitti, että todisteet tämän kuitin olemassaolosta mainittiin Ison-Britannian Neitsisaarten tuomioistuimen aineistossa Megafon-tapausta käsitellessä. Ulkomainen yrittäjä osallistui tähän kuulemiseen Alfan puolella.
Mutta artikkelin kirjoittaja ei esittänyt merkittävää näyttöä, mikä antaa syyn kutsua julkaisua vain spekulointiin.
Ongelmia Commerzbankin kanssa
Leonid Reimanin elämäkerta liittyi hänen kanssaan marraskuussa 2005 sijoitusprojektien hallitustoimikuntaan ja alkoi melko usein varjoutua korruptioon liittyvien skandaalisten tilanteiden takia.
Erityisesti 5. joulukuuta 2005 hänen täytyi kommentoida Wall Street Journal -lehden ulkomaisessa lehdessä ilmenneitä sensaatiotietoja, joiden mukaan Kommerzbankin petoksia tutkivassa Saksan syyttäjänvirastossa epäili Reiman osallistuneen sopimukseen Venäjän valtion televiestinnän laittomasta siirtämisestä offshore-alueille. yritykset.
Julkaisun laatijat väittivät, että Frankfurtin syyttäjävirasto pitää Reimania pääasiallisena henkilönä rikosoikeudellisissa tutkimuksissa, jotka liittyvät varojen ja varojen nostamisjärjestelmien luomiseen valtion omistamille yrityksille Venäjällä.
Venäjän tietotekniikka- ja viestintäministeriön lehdistöpalvelun edustaja arvioi tämän julkaisun "epäonnistuneeksi tilattuksi kampanjaksi", ja julkaisua pyydettiin pyytämään anteeksi tältä osin.
Todettiin myös, että rikoksellisista yhteyksistä Reimaniin syytettyä Commerzbankia oli aiemmin epäilty Venäjän asioihin liittyvistä laittomista toimista, mutta "kuukausi sitten tutkimus vahvisti tämän rahoitusrakenteen liiketoimien laillisuuden ja laillisuuden".
IPOC-skandaali tilanne
Aivan vuoden 2006 alussa Lontoon salainen tuomioistuin järjesti istuntoja IPOC: n nostamasta oikeusjutusta. Asianajaja Jeffrey Galmond esitteli näissä kuulemistilaisuuksissa asiakirjan, johon oli leimattu jokin kirjanpidollinen rakenne. Tämän asiakirjan sisältö osoitti Reimanin kyvyn tulla IPOC-saajaksi.
Tanskalaisen lakimiehen mukaan kirjanpitäjät eivät olleet täysin tietoisia tiedoista, joten heidän johtopäätöksensä ovat virheelliset. Hänen mukaansa Reiman ei koskaan tullut eikä tule IPOC-edunsaajiin.
Galmond kertoi aikovansa vuonna 1996 luoda kumppanuuksia Reimanin kanssa ja laatinut tarvittavat asiakirjat, kun taas Reiman ei ollut vielä hallituksessa.
Näiden asiakirjojen perusteella Reimanilla oli mahdollisuus tulla edunsaajaksi Meridium-luottamusyhtiölle, joka omistaa megafoniosakkeet.
Hausensteinin todistus
Hausensteinin kuulemistilaisuudessa saatiin tietoja siitä, että Galmond puhui vuonna 2001 Reimannista Meridium Trustin taloudellisena edunsaajana.
Hausenstein kertoi tuomioistuimessa joidenkin Liechtensteinin poliisin takaamien asiakirjojen sisällöstä Bank von Ernstissä sekä asianajotoimiston toimistossa.
Galmond myönsi, että tanskalainen lakiasiaintoimisto lähetti kesällä 2002 kirjeen Liechtensteinille yhdessä pankkitoiminnassa, jossa Reimannia kutsutaan IPOC: n "lopulliseksi edunsaajaksi osakkeenomistajaksi" sekä useiden Halmondin määräysvallassa olevien yritysten "taloudelliseksi edunsaajaksi"..
Viimeksi mainitun mukaan tämä johtui hänen työntekijöidensä virheestä.
Galmond kiisti myös yhden IPOC: n hallituksen jäsenen toimittamat tiedot. He puhuvat sisäisestä muistiosta, jossa Galmondin mukaan Reiman siirtyy useiden luottamusyhtiöiden "taloudelliseksi edunsaajaksi", josta IPOC myöhemmin syntyi.
Samanaikaisesti Hausenstein korosti, että hänellä ei ole yksiselitteisesti luotettavia tietoja, jotka osoittaisivat, että Reiman on IPOC International Growth Fund Ltd: n ja siihen liittyvien rakenteiden omistaja.
Reimanin reaktio Lontoon salaisen tuomioistuimen istuntoon
Tammikuussa 2005 Reiman kommentoi IPOC-kysymystä viestintäministeriön lehdistöpalvelun kautta seuraavasti: "Tässä tilanteessa Jeffrey Galmondia ei voida syyttää, koska hän toistuvasti vahvisti tosiasian, että en ole IPOC: n ja tämän rahaston yhteydessä olevien yritysten edunsaaja"..
Leonid Reiman, jonka elämäkerta on värjätty vahingoittamalla oman yrityksen liike-elämän mainetta, sanoi työntekijöiden osalta asianmukaisen päätöksen yrityksen itse.
IPOC-kehitys
Zürichin kansainvälisen kauppakamarin alaisuudessa toiminut välimiesoikeus kiisti keväällä 2006 oikeudenkäynnin, jossa IPOC vaati tunnustamaan sen laillisen omistuksen 77, 7 prosentilla Altimon hallussa olevista megafonikappaleista.
Välimiesoikeuden päätöksessä mainitaan ns. "Todistaja nro 7".
Välimies tunnusti sen tosiasian, että vuonna 2001 Central Telegraphin osuus hämärtyi CT-Mobilessa viisikymmentäyksi yhdestä prosenttiin.
Tuolloin CT-Mobile laski liikkeeseen kaksi ylimääräistä numeroa, jotka LV Finance osti takaisin. Central Telegraph viittasi varojen puutteeseen eikä ostanut osakkeita takaisin.
Välimiesoikeuden päätöksessä todettiin, että todistaja nro 7 valvoi liiketoimia, mikä lopulta johti eroosioon. Hän järjesti nämä liiketoimet siten, että osa omaisuudesta otettiin lainvastaisesti, mikä on rikos.
Todistajaa nro 7 koskevissa lisämateriaaleissa se mainitaan IPOC: n tosiasiallisena omistajana ja samalla Svyazinvestin hallituksen puheenjohtajana.
Vuodesta 2000 Reiman on ollut tässä tehtävässä.
