yhdistys organisaatiossa

Euroopan komissio: käsite, merkitys ja historia

Sisällysluettelo:

Euroopan komissio: käsite, merkitys ja historia
Euroopan komissio: käsite, merkitys ja historia

Video: Miksi sunnuntain europarlamenttivaalit ovat EU:n historian merkittävimmät? 2024, Heinäkuu

Video: Miksi sunnuntain europarlamenttivaalit ovat EU:n historian merkittävimmät? 2024, Heinäkuu
Anonim

Pysyäkseen ajan tasalla maailmassa tapahtuvista tapahtumista ja ymmärtääksesi poliittisia prosesseja tulisi ymmärtää lähi- ja kaukaa nykyisten viranomaisten rakenne. Yksi kunnianhimoisimmista yhdistyksistä on Euroopan unioni, jonka laitteen ominaisuudet voidaan ymmärtää ensin.

Image

Mikä on Euroopan komissio?

Kaikkia valtioita tai valtioiden liittoja on hallittava. Euroopan unionissa tapahtuvaa toimintaa valvoo komissio, joka ei ole vain korkein toimeenpaneva elin, vaan myös omistaa lainsäädäntöaloiteoikeuden. Tämän viranomaisen olemassaolon tavoitteena on valvoa perussopimusten ja säädösten noudattamista, panna täytäntöön Euroopan parlamentin päätökset ja kehittää uusia lakiesityksiä.

Toimintaperiaatteet

Euroopan unionin komissiossa on kaksikymmentäkahdeksan jäsentä, joita kutsutaan myös komission jäseniksi. Jokainen heistä edustaa erillistä yhdistymisvaltiota, jonka jäsen hänet valittiin kansallisessa hallituksessa.

Image

Jäsenistä tulee kuitenkin viiden vuoden työjaksona täysin riippumattomia maasta ja toimivat yksinomaan Euroopan unionin etujen mukaisesti. Komissaarien valinta valvotaan. Sen toteuttaa Euroopan parlamentti, joka hyväksyy kaikki ministerineuvoston esittämät ehdokkuudet. Lautakunnan jäsenet vastaavat yhdistyksen toimista, jotka liittyvät esimerkiksi suhteisiin kolmansiin maihin. Jokainen heistä on erityisen yksikön, nimeltään pääosasto, päällikkö.

Euroopan komission toiminta

Tämän viranomaisen työ on olennainen osa EU: n työtä. Prosessia valvova neuvosto harkitsee Euroopan komission kehittämiä lakeja. Lisäksi elin seuraa useiden säädösten täytäntöönpanoa ja voi rikkomusten yhteydessä soveltaa erilaisia ​​seuraamuksia. Joskus seurauksena on valitus Euroopan tuomioistuimeen. Euroopan komissio voi tehdä itsenäisiä päätöksiä maatalouden, liikenteen, kotimarkkinatoiminnan, kilpailun ja ympäristönsuojelun aloilla. Hän on mukana myös varainhoidossa, talousarvion valvonnassa ja EU: n ulkopuolella sijaitsevien edustustojen verkoston luomisessa diplomaattisten tehtävien suorittamiseksi. Työtä varten komissio pitää viikoittain kokouksia Brysselin päämajassa. Hänen viralliset kielet ovat englanti, ranska ja saksa.

Image

Organisaation alkuperä

Euroopan komissio, YK tai Nato ilmestyvät kansainvälisissä uutisissa päivittäin. Viime aikoina monia näistä organisaatioista ei kuitenkaan ollut olemassa. Joten ensimmäinen versio Euroopan korkeimmasta hallintoelimestä oli vuonna 1951 perustettu komissio. Sen jäsenet edustivat Euroopan hiili- ja teräsyhdistyksen maita, ja Jean Monnet oli toimielimen puheenjohtaja. Virallisesti komissio aloitti työskentelynsä 10. elokuuta 1952. Sitten pääkonttori sijaitsi Luxemburgissa. Vuonna 1958 Rooman sopimusten seurauksena syntyi uusia yhteisöjä. Uuden vaihtoehdon Euroopan talouskomissio kontrolloi viljan hintoja ja osallistui tariffi- ja kauppaneuvotteluihin. Jokaisen uuden vaiheen kanssa EU: n kehityksen historiassa sen ylimpien elinten toimintaperiaatteet muuttuivat, ja hallituksen päättäjä määritteli usein organisaatioiden politiikan ja rakenteen.

Jose Barroson esitys

Image

Euroopan komissio on ollut osa EU: n hallintorakennetta sen olemassaolon alusta lähtien, mutta sen nykyaikainen muoto ilmestyi vasta muutama vuosi sitten. Vuonna 2004 puheenjohtajaksi tuli Jose Manuel Barroso, jonka työstä tuli ratkaiseva kehon kehitykselle. Hänellä oli tiettyjä ongelmia uusien jäsenten kokoonpanon muodostamisessa opposition mielenosoitusten takia. Tämän seurauksena Euroopan komissiota rajoitti komission jäsenten lukumäärä - aiemmin suuret valtiot saattoivat lähettää useita edustajia kerralla, ja muutokset johtivat tasa-arvon luomiseen kaikkien unionin maiden välillä. Barroson valvonnassa kehitetyn Lissabonin sopimuksen mukaan jäsenten lukumääräksi vahvistettiin vakituinen lukumäärä, joka edustaa kaksikymmentäkuutta edustajaa: yksi jokaisesta valtiosta ja yksi edustaja ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan unioniin vallasta, joka ei saanut paikkaa. Myöhemmin EU: n koko muuttui, mikä johti muutoksiin nykyiseen kaksikymmentäkahdeksan ihmisen määrään.