Vaikka koi
Sieluni on
Miksi hän
Siivet ovat loukkaantuneet?
Akilina Grigoryevna Vekshina - kuuluisa Neuvostoliiton kirjailija ja runoilija. Sitä pidetään ensimmäisenä udmurtien runoilijana. Tasoitti tietä luovuudelle monille udmurttilaisille kirjoittajille. Uransa alussa hän valitsi udmurtinimen Ashalchi Oka.
elämäkerta
Akilina Grigoryevna syntyi vuonna 1898 tavallisessa talonpoikien perheessä Udmurtin tasavallassa. Hän sai koulutuksen Karlyan-opettajankoulussa, hallitsi opettajan ammatin. Myöhemmin hän opiskeli Kazanin yliopistossa lääketieteellisessä tiedekunnassa. Ja hän sai jo vuonna 1927 silmälääkärin ammatin.
Lääketieteellinen käytäntö
Ammatti herätti Akilina Grigoryevnalle iloa, hän saavutti siinä suurta menestystä ja sai palkinnon “Udmurtin autonomisen Neuvostoliiton sosialistisen tasavallan kunniatohtori”. Nämä taidot olivat hyödyllisiä hänelle toisen maailmansodan vaikeina vuosina. Akilina Grigorievna kutsuttiin etuosaan etulinjaksi. Myönnetään operaatioista. Demmobilisaation jälkeen hän työskenteli lääkärinä paikallisessa kärkisairaalassa. Hän näytti olevansa kokenut asiantuntija ja antanut merkittävän panoksen trakooman torjuntaan. Vietin suurimman osan elämästäni hoitamalla ihmisiä tästä sairaudesta erikoistuneessa lääkärissä. Hän kuoli vuonna 1973.
Kirjailijan ura
Ashalchi Okan elämäkerta kirjoittajana alkoi jo vuonna 1918 julkaisemalla yhdessä Udmurtin sanomalehdessä “Ville Sin”. Ja jo kymmenen vuotta myöhemmin hänen ensimmäinen runokokoelmansa "Sures duryn" julkaistiin. Runoilijan luovan elämän jälkeen hiukan tauon takia hänen syytöksestään yhteyksistä natseihin vuonna 1933, joka selvästi valmistui. Hänen läheistä ystäväänsä ja kirjailijaansa syytettiin, mutta tämä tarina satutti myös häntä: tapahtui kuulusteluja, matkoja osastoon ja todistuksia. Toisen version mukaan kirjailija joutui 1920–30-luvun kirjailijoita vastaan kohdistettujen poliittisten sortotoimien sortoon. Se oli traaginen ajanjakso monille neuvostoliittolaisille kirjailijoille. Akilina Grigorjevna jopa pidätettiin ja pysyi NKVD: ssä kolme kuukautta, ja hänen veljensä, kirjailija Ivo Ivi, ei päässyt kohtalosta. Monet yhdistävät hänen luovan lähtöään tyhmälle protestille stalinistisia sortotoimia vastaan. Kirjailija itse pidättäytyi aina kommentoimasta, mikä teki selväksi, että tämä aihe oli hänelle epämiellyttävä.
Kirjailijan uran seisokkien aikana Ashalchi Oki keskittyy lääketieteelliseen uraansa. Lisäksi hän viettää paljon aikaa venäläisten runoilijoiden kääntämiseen udmurtien kielelle. Joten hänen kuuluisin teoksensa oli käännös Alexander Sergejevich Puškinin runokokoelmasta.
Hän onnistuu palaamaan täysin kirjailijoiden ympäristöön vasta Hruštšovin hallituskautena, ns. Sulatuksen ajanjaksona. Lukuisat ystävät ja kirjoittajat ajavat tämän päätöksen. Hän onnistuu julkaisemaan runoja venäjäksi. Ashalchi Oka itse tunnusti usein, että siihen mennessä hän oli jo toivottomasti jäljessä nykymaailman elämästä ja suuntauksista. Hänen työtään tämän ajanjakson aikana on säilynyt vain muutama merkittävä teos, esimerkiksi tarinoita kuten ”isoäiti” ja ”madonlähtö”.
luominen
Monia udmurtien runoilijoita ja kirjailijoita tunnetaan, mutta Ashalchi Okan teoksen panosta Neuvostoliiton ja koko kirjallisuuteen ei voida yliarvioida. Hänen tarinansa ja runonsa kuvaavat tavallisen udmurttytön elämää, ajatuksia, unia, suruja ja tunteita. Hänen runoissaan ei ole liiallista patosta ja ylimielisiä sanoja, ne ovat yksinkertaisia ja ymmärrettäviä jokaiselle.
Jokainen linja on läpikäynyt poikkeuksellisen herkkyyden ja rakkauden ihmisiin, luontoon, elämän yksinkertaisiin iloihin. Ashalchi Okan runot saavat sinut hymyilemään ja itkemään, jättämään puolivälejä ja aliarviointia, mutta samalla ne ovat helppo lukea ja kuuluvat sydämeen. Tästä uskomattomasta naisellisuudesta ja emotionaalisuudesta he saivat jopa nimen "uusi runous" nykyaikaisten keskuudessa. Nykyajan ihmiset vertaavat hänen runouttaansa kuuluisan Matsuo-tukikohdan kanssa romantiikan ja filosofisen ajattelutavan suhteen rakkauteen ja kotimaahansa.
Ashalchin päähenkilö on romanttinen tyttö, joka asettaa eturintamaan sielun, sitten sydämen ja mielialan. Ashalchi Okan runot venäjän tai udmurtin kielillä vetoavat sisäiseen harmoniaan, ihmisyyteen, rakkauteen. Tämä on tärkein ero Ashalchin ja monien muiden Neuvostoliiton kirjoittajien välillä. Vallankumouksen ajatus ei häntä hävitti häntä ja ei mennyt poliittisiin iskulauseisiin, mutta pysyi uskollisena itselleen koko luovan uransa ajan, mihin hän oli rakastunut paitsi Udmurtiassa.
käännökset
Kiinnostus kotirunoilijaan on vähäistä, mutta ulkomailla hänen sanoituksensa ovat mielenkiintoisia ja välittömiä. Joten hänen runojaan käännetään paitsi venäjäksi, myös unkariksi, ranskaksi, ukrainaksi, englanniksi ja monille muille kielille. Venäjällä runoilijan runot ja hänen tarinansa on käännetty useita kertoja, kuuluisimpia ovat G. Pagirevin, A. Smolnikovin käännökset.
Rakkaus runoja
Pääpaikka Ashalchin työssä on rakkauden teema. Hän korostaa koskettavalla tavalla nuoren tytön koettuja helleitä tunteita. Kaikki hänen runoissaan muistuttaa ensimmäisen rakkauden hurmaa ja kunnioitusta. Silmiinpistävin heijastus näistä tunneista on runo "Ujous".
Sano vain, että -
Minulla on yksi himoittu.
Hän on minulle erittäin rakas, Sydän hänen kanssaan väsymättä.
Ja miten haluat ainakin kerran
Sano sana tuollainen
Ymmärtää tuona aikana
Mitä hänelle koko sieluni minä
Pyrin ja haluan
Olla hänen kanssaan ikuisesti, Mutta olen edelleen hiljaa
Rakastaen katseensa.
Runoja isänmaasta
Merkittävä paikka teoksessa on varattu runoille isänmaan rakkaudesta. Ei vain kotimaahansa, vaan myös kotimaahansa, kotiinsa, maahan, jolla he syntyivät ja kasvattivat, ihmisiin, juuri leikattua ruohoa. Tätä korostetaan erityisesti kotikaupungissa, kotimaassani.
Ei kauniimpaa kuin maa
Kuin kotimaa.
Kuinka suloinen olen kaikille täällä:
Niitto, metsät ja pelot!
Kaipaan heitä.
Ja millä tahansa muulla puolella
Maa, jossa hän syntyi
Kaikkialla muistan.
