Yhdistynyt arabitasavalta perustettiin vuonna 1958 osana Egyptiä ja Syyriaa, ja se oli olemassa vuoteen 1961 saakka, jolloin jälkimmäinen tuli pois vallankaappauksen jälkeen. Egyptiä pidettiin virallisesti nimellä UAR vuoteen 1971.
Yhdistämisen edellytykset
Syyrian poliittisten ja sotilaallisten johtajien ryhmä ehdotti 1. helmikuuta 1958 Egyptin presidentti Gamal Abdel Nasserin kahden valtion yhdistämistä ensimmäisenä askeleena kohti suurta yleiseurooppalaista arabivaltiota.
Tunnelma kaikkien arabien yhdistämisestä oli Syyriassa perinteisesti erittäin vahva, ja Nasser oli suosittu johtaja koko arabimaailmassa vuoden 1956 Suezin sodan jälkeen. Arabien sosialistinen herätyspuolue (Ba'ath) oli tällaisen liiton päämestari.
Tuolloin Syyriassa oli ristiriitoja vahvistuneiden kommunistien ja vallassa olevan Ba'ath-puolueen välillä, joka kärsi sisäisestä kriisistä, jonka merkittävät jäsenet yrittivät löytää pelastuksen liiton muodossa Egyptin kanssa. Syyria oli demokraattinen valtio sotilashallinnon kaatumisen jälkeen vuonna 1954, mutta armeija jatkoi hallitsevaa roolia valtiossa kaikilla tasoilla. Tämä ei sopinut karismaattiseen ja autoritaariseen taipuvaiseen Nasseriin, joka yritti sisällyttää Syyrian täysin "johtoonsa" kehittyneeseen "egyptiläiseen" energiajärjestelmään.
Yhdistäminen alkaa
Nasserin lopulliset liittouman ehdot olivat ratkaisevia ja niistä ei voitu neuvotella:
- kansanäänestys kansan tukemisesta kahden maan yhdistymiselle;
- puolueiden purkaminen;
- armeijan vetäytyminen politiikasta.
Vaikka kansanäänestys näytti järkevältä yritykseltä suurimmalle osalle Syyrian eliittiä, kaksi viimeksi mainittua olosuhteet olivat erittäin hälyttävät. Monet uskoivat, että heidän hyväksymisensä voisi tuhota poliittisen elämän Syyriassa. Näistä huolista huolimatta Syyrian johtajat tajusivat, että on liian myöhäistä kääntyä takaisin. Syyrian eliitti pitää sulautumista Egyptin kanssa kahdesta pahasta pienemmäksi keinona vastustaa kommunistien kasvavaa vaikutusvaltaa. He uskoivat Nasserin olosuhteiden olevan epäreiluja, mutta ottaen huomioon kovan paineen omassa maassaan he kokivat, ettei heillä ollut muuta vaihtoehtoa.
Egyptin presidentti Nasser ja Syyrian johtaja Quatli allekirjoittivat 1.02.1958 alustavan sopimuksen maidensa yhdistämiseksi. Vaikka allekirjoitettu julistus tarkoitti, että Yhdistynyt arabitasavalta koostuu Egyptistä ja Syyriasta, painotettiin, että mikä tahansa arabimaista voisi olla osa UAR: ta. Samassa kuussa järjestetyissä kansanäänestyksissä molemmissa maissa vahvistettiin niiden kansojen tuki unionille.
Nasserista tuli UAR: n presidentti ja hän aloitti pian sortotoimet Syyrian kommunisteja ja unionin vastustajia vastaan, jotka erotettiin viroistaan.
Todellinen käytäntö rakentaa UAR: n poliittinen järjestelmä
Egyptin kanssa solmitun liittolaisuuden kannattajat uskoivat Nasserin käyttäneen Baath-puoluettaan Syyrian hallitsemiseksi (alla olevassa kuvassa hänet kuvataan yhdessä puolueen perustajien kanssa vuonna 1958).
Ba'athistien valitettavasti hänellä ei ollut aikomusta jakaa valtaa tasaisesti egyptiläisten ja syyrialaisten välillä. Nasser laati uuden väliaikaisen perustuslain, jonka mukaan Yhdistyneet arabitasavallat saivat 600 jäsenen (400 Egyptin ja 200 Syyrian) kansalliskokouksen (parlamentti) ja hajottivat kaikki Syyrian poliittiset puolueet, mukaan lukien Ba'athin. UAR: n ainoa laillinen puolue oli presidenttiä edistävä kansallinen liitto.
Syyria ja Egypti: UAR: n kaksi eriarvoista osaa
Vaikka Nasser antoi Ba'ath-puolueen entisille jäsenille mielenkiintoisen aseman valtarakenteissa, he eivät koskaan saavuttaneet samaa painoa oman maansa hallinnassa kuin Egyptin virkamiehet. Talvella ja keväällä 1959-60. Nasser puristi hitaasti näkyviä syyrialaisia tärkeistä asemista. Esimerkiksi Syyrian teollisuusministeriössä egyptiläiset täyttivät seitsemän kolmetoista virkaa. Petroleum Administrationissa neljä kuudesta suurimmasta johtajasta oli egyptiläisiä.
Taloudellinen muutos UAR: ssa
Kesäkuussa 1960 Nasser yritti toteuttaa talousuudistuksia, joiden piti tuoda yksityiseen omaisuuteen perustuva Syyrian talous Egyptin talouteen, joka perustui julkisen sektorin määräävään määrään siinä. Nasser aloitti ennennäkemättömän kansallistamisaallon sekä Syyriassa että Egyptissä. Samanaikaisesti Syyrian eliitin mielipide jätettiin huomiotta. Koko puuvillakauppa käytettiin hallituksen valvontaan, ja kaikki tuonti- ja vientiyritykset myös kansallistettiin. Nasser ilmoitti pankkien, vakuutusyhtiöiden ja kaiken raskasteollisuuden kansallistamisesta. Omistajat takavarikoivat yli 100 ruokailun (1 sydän = 4200 m 2) maa-alueiden jakautumisen (arabian kielen erikoinen "käytöstä poistamisen" muoto). Talonpoikien verot alennettiin rajusti puoleen, kunnes ne kokonaan poistettiin joissakin tapauksissa. Yhdeksänkymmenen prosentin vero kannettiin kaikista tuloista, jotka olivat yli 10 000 Egyptin puntaa. Työntekijät ja työntekijät saivat johtaa yrityksiä, ja heillä oli oikeus 25 prosenttiin voitostaan. Keskimääräinen työpäivä lyhennettiin myös seitsemään tuntiin ilman palkkaleikkausta.
Egyptin vastaisen mielipiteen nousu
Kaikki Syyriassa eivät pitäneet näistä muutoksista "arabien sosialismin" hengessä. Syyrian armeijan upseerit olivat järkyttyneitä heidän alaisuudestaan Egyptin upseereille. Syyrialaiset beduiiniheimot saivat rahaa Saudi-Arabiasta estääkseen heitä tulemasta uskollisiksi Nasserille. Lisäksi Egyptin tyyliset maauudistukset johtivat Syyrian maatalouden rappeutumiseen, kommunistit alkoivat jälleen saada vaikutusvaltaa, ja alun perin liittoa tukeneet Ba'ath-älymystöt muuttivat mieltään.
Lisäksi itse Egyptissä tilanne oli myönteisempi: BKT: n kasvu oli 4, 5% ja teollisuuden nopea kasvu johtui Syyrian markkinoiden kehityksestä. Se vaikutti myös tyytymättömyyden kasvuun Syyriassa.
Suhteet naapureihin
Äskettäin perustetun Yhdistyneen arabitasavallan nähtiin olevan vakava uhka naapurivaltioissa (tuolloin) - Irakissa ja Jordaniassa. Molemmat monarkiat pitivät Syyriaa vallankumouksen yllytyslähteenä ja Jordanian kuningas Husseinia ja Irakin hallitsijaa Faisal II vastaan toimivien salaliittolaisten paratiisina. Egyptiä pidettiin yleensä länteen vihamielisenä valtiona, joka tuki molempia monarkisia hallituksia. Siksi Iraki ja Jordan pitivät Yhdistynyttä arabitasavaltaa välittömänä vastustajana. Kahden maan välillä helmikuussa 1958 perustettiin Nasser-vastainen sotilasliitto, jolla oli yksi sotilasjohto ja yksi sotilasbudjetti, josta 80 prosenttia oli tarkoitettu Irakin ja loput 20 prosenttia - Jordanian rahoitukseen. Itse asiassa kahden maan liitto muodostui kuitenkin nopeasti hajoamiseksi.
UAR: n perustaminen oli vihamielistä myös naapurimaiden Libanonissa, jonka presidentti Camille Chamoun oli Nasserin vastustaja. Maassa on alkanut törmäykset UAR-jäsenyyden kannattajien ja itsenäisyyden kannattajien välillä.
Irakin vallankumous
Irakin upseerit järjestivät 14. heinäkuuta 1958 sotilasvallankaappauksen ja kaatuivat maan monarkian. Nasser tunnusti välittömästi uuden hallituksen ja totesi, että "kaikki hyökkäykset Irakiin merkitsisivät hyökkäystä UAR: iin". Seuraavana päivänä amerikkalaiset merijalkaväet ja brittiläiset joukot laskeutuivat Libanoniin ja Jordaniaan suojelemaan kahta maata suosijajoukkojen hyökkäyksiltä.
Nasser ehdotti, että Yhdistynyt arabitasavalta täydentyy pian uutta jäsentä - Irakia. Uusi Irakin johto, joka näki syyrialaisten kollegojensa kohtalon UAR-alueella, ei kuitenkaan kiirehtinyt luopumaan vallasta. Ja vuonna 1959 Irakin pääministeri Kassem lopetti neuvottelut UAR-jäsenyydestä.
Vuonna 1963 sen jälkeen kun Ba'ath-puolueen edustajat tulivat valtaan Syyriassa ja Irakissa, yritettiin yhdistää nämä maat Egyptiin. Kolmen maan johtajat allekirjoittivat jopa yhteisen tiedonannon liiton perustamisesta. Mutta edelleen, yhdistymisen liiketoiminta ei edennyt, koska maiden välillä oli erimielisyyksiä uuden maan valtion rakenteesta.
UAR: n romahtaminen ja sen jatkuminen
28. syyskuuta 1961 ryhmä upseereita toteutti vallankaappauksen ja julisti Syyrian itsenäisyyden UAR: sta. Vaikka vallankaappauksen johtajat olivat valmiita jatkamaan allianssin olemassaoloa tietyissä olosuhteissa, jotka asettivat Syyrian tasavertaiseen asemaan Egyptin kanssa, Nasser kieltäytyi kuitenkin tekemästä kompromissia. Alun perin hän aikoi lähettää joukkoja uuden hallinnon kaatamiseen, mutta luopui aikomuksestaan heti, kun hänelle ilmoitettiin, että Syyrian viimeisimmät liittolaiset olivat tunnustaneet uuden hallituksen. Syyrian vallankaappausta seuranneissa puheissa Nasser totesi, että hän ei koskaan luopu tavoitteestaan saada aikaan lopullinen Pan-Arab-liitto. Hän ei kuitenkaan koskaan saavuta uutta konkreettista menestystä matkalla tähän päämäärään.
Nasserin toiveet unionin elvyttämisestä heijastuivat siihen, että hänen alaisuudessaan Egypti jatkoi nimeä "UAR", joka kesti vuoteen 1971.
Libyan johtaja Muammar Gaddafi teki 70-luvulla uuden yrityksen arabivaltioiden yhdistämiseksi. Hänen ponnistelujensa seurauksena vuonna 1971 syntyi arabitasavaltojen liitto (FAR) osana Libiaa, Egyptiä ja Syyriaa, jotka olivat olemassa vuoteen 1977 asti (alla olevassa kuvassa kolmen maan johtajat allekirjoittavat liittovaltion sopimuksen).
Tämä muodostuminen oli luonteeltaan deklaratiivista, FAR: lla ei ollut yhteisiä hallintoelimiä, ja osallistuvat maat pyrkivät jatkuvasti tekemään kahdenvälisiä liittoja (Libya-Egypti, Syyria-Egypti) federaation sisällä. Libya ja Egypti onnistuivat jopa taistelemaan hiukan vuonna 1977 ja pysyivät FAR: n jäseninä.
