Poliittisten sortotoimien uhrien muistopäivä perustettiin surullinen päivämäärä vuonna 1991, vähän ennen Neuvostoliiton lakkaamista olemasta yhtenäisenä valtiona.
30. lokakuuta oli päivä, jolloin muistetaan kaikkia, jotka päättyivät päivään Kolyman sahoilla, NKVD: n, GPU: n, Tšekan, MGB: n ja muiden kommunistista hallintoa palvelevien rangaistuslaitosten ampumakelloissa.
Miksi 1937?
Osa totuudesta siitä, mitä vankeille tapahtui 58 artiklan nojalla, Neuvostoliiton kansalaiset oppivat vuonna 1956 lukeessaan XX kongressin materiaalit. Aikomukset kyseenalaistaa NLKP: n ensimmäisen sihteerin N.S.: n sosialistisen valtionjärjestelmän kulmakivi. Hruštšovin ei ollut, hän uskoi kommunismin voiton väistämättömyyteen. Työskenteleviä ihmisiä yritettiin rohkaista ajattelemalla miljoonien tragedioiden sattumanvaraista luonnetta.
Useita poliittisten sortotoimien uhrien muistoksi omistettuja elokuvien jaksoja, jotka pääsääntöisesti kaikki päättyivät enemmän tai vähemmän menestyksekkäästi, ja luku “1937” oli juurtunut mieleen tiukasti laittomuuden ja mielivallan symbolina. Miksi valitsit tämän vuoden? Edellisillä ja myöhemmillä jaksoilla pidätettyjen ja teloitettujen lukumäärä ei ollut vähäinen, ja joskus jopa enemmän.
Syy on yksinkertainen. Vuonna 1937 TSKP: n (b) johto ryhtyi puhdistamaan oman puolueensa rivit. "Kansan vihollisten" roolia kokeilivat ne, jotka viimeksi olivat itse sitoutuneet määrittämään tietyn kansalaisen uskollisuuden asteen ja päättämään hänen tulevaisuuden kohtalostaan. Tällainen elämän romahtaminen muistetaan pitkään.
Uhrit vai teloittajat?
Perustaessaan poliittisten sortotoimien uhrien muistopäivää monet YK: n neuvoston varapuheenjohtajat, kiinni kommunistisista vakaumuksista, yrittivät jälleen vakuuttaa suuren yleisön ja joskus itseään siitä, että sosialismi jollain erityisellä, "inhimillisellä" kasvolla on mahdollista. Esimerkkeinä mainitaan "kirkkaat kuvat" sellaisista kommunistisista leninisteistä kuin Tukhachevsky, Uborevich, Blucher, Zinoviev, Bukharin, Rykov tai Kamenev. Laskenta oli monimutkaista huolimatta yleissivistävästä keskiasteen koulutuksesta ja koulutuksen saatavuudesta yliopistoissa, Neuvostoliiton maan kansalaiset tutkivat muodollisesti marxilais-leninismin klassikoiden teoksia periaatteella "muistaa, antaa, unohtaa".
Oletetaan, että poliittisten sortotoimien uhrien muistopäivänä ihmiset muistavat leninistisen poliittisen toimiston teloitetut jäsenet, teloittajat Kronstadtin ja Tambovin, proletariaattisen diktatuurin teoreetikot ja muut bolshevikien eliitin edustajat, jotka kuntoutettiin viidennenkymmenenluvun lopulla tai Gorbatšovin vuosina.
