Nykyään monissa maailman maissa noudatetaan kansallisen valuutan hallitun vaihtokurssin politiikkaa, jolle valtion keskuspankit toteuttavat ns. Valuuttainterventioita, jotka on optimoitu tietyn kotimaan valuutan arvon suhteen. Loppujen lopuksi, kun päästät kansallisen valuutan liikkumiseen ilmaisella uinnilla, saat ongelmia taloudessa. Mikä on keskuspankin valuuttainterventio ja miten se toteutetaan - sitä tulisi tutkia tarkemmin.
Intervention määritelmä
Valuuttainterventio on Venäjän Pankin suorittama kertaluonteinen valuuttakaupan osto- tai myyntitapahtuma Venäjän federaatiossa. Lisäksi valuuttakurssien interventioiden määrä on yleensä melko suuri. Heidän tavoitteena on säännellä kansallista valuuttaa valtion edun mukaisesti. Periaatteessa tällaiset toimet toteutetaan kansallisen valuutan vahvistamiseksi, mutta toisinaan niiden tarkoituksena voi olla heikentää sitä.
Tällaiset operaatiot voivat vaikuttaa merkittävästi sekä valuuttamarkkinoihin kokonaisuutena että tietyn valuutan kurssiin. Valuuttakurssien interventioita aloittaa maan keskuspankki, ja ne ovat pohjimmiltaan tärkein menetelmä rahapolitiikan toteuttamisessa. Lisäksi valuuttasuhteiden sääntely, etenkin kun kyse on kolmannen maailman maista, tapahtuu yhdessä muiden IMF: n osallistujien kanssa. Osallistuakseen tällaisiin tapahtumiin osallistuvat pankit ja rahalaitokset, ja manipulaatiot suoritetaan paitsi valuuttojen lisäksi myös jalometallien, erityisesti kullan, kanssa. Keskuspankin valuuttainterventio toteutetaan yksinomaan etukäteen sopimalla ja erityisinä, ennalta sovittuina päivinä.
Mekanismit kansallisen valuutan nostamiseksi ja laskemiseksi
Itse asiassa kansallisen valuutan sääntelymekanismi on hyvin yksinkertainen, ja se perustuu "tarjonnan ja kysynnän" periaatteeseen. Jos kotimaisen rahan arvoa on tarpeen kasvattaa, maan keskuspankki alkaa aktiivisesti myydä ulkomaisia seteleitä (lähinnä dollaria), ja mitä tahansa muuta vaihtovelkakirjalainaa voidaan käyttää. Näin ollen keskuspankin puuttuminen johtaa ulkomaisten valuuttojen ylitarjontaan (lisääntyneeseen tarjontaan) rahoitusmarkkinoilla. Samaan aikaan keskuspankki ostaa kansallisen valuutan, mikä luo sille ylimääräistä kysyntää, mikä tekee kurssin kasvavan entistä nopeammin.
Päinvastoin, keskuspankki toteuttaa valuuttainterventioita, joiden tarkoituksena on heikentää kansallista valuuttaa, jota ne alkavat myydä aktiivisesti, estämättä sen arvoa kasvamasta. Ulkomaisten setelien ostaminen johtaa niiden keinotekoiseen pulaan kotimarkkinoilla.
Valuuttainterventioiden tyypit
On huomionarvoista, että keskuspankin puuttuminen ei aina tarkoita suuren määrän valuutan ostamista ja myyntiä, fiktiivisen menettelyn voidaan suorittaa ajoittain, toisinaan sitä kutsutaan sanalliseksi. Tällaisissa tapauksissa keskuspankki antaa jonkinlaisen huhun tai ankan, jonka seurauksena valuuttamarkkinoiden tilanne voi muuttua merkittävästi. Joskus fiktiivisiä interventioita käytetään todellisen valuutan intervention vaikutuksen parantamiseksi. Usein myös monet pankit voivat yhdistää voimansa halutun tuloksen saavuttamiseksi.
Käytäntö osoittaa, että keskuspankit käyttävät sanallista interventiota paljon useammin kuin todellista. Tärkeä rooli tällaisissa tapauksissa on äkillisyyskerroin. Joka tapauksessa keskuspankin interventio, jolla pyritään vahvistamaan valuuttamarkkinoiden suuntausta, on yleensä menestyvämpi kuin sen kääntämiseen tarkoitetut manipulaatiot.
Valuuttainterventio Japanin esimerkissä
Historia tietää paljon manipulointitapauksia valuuttamarkkinoilla. Esimerkiksi vuonna 2011 Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin talouksien vaikeuksien takia Japanin oli mukautettava kansallisen valuutan vaihtokurssia, ja maan viranomaiset pakotettiin alentamaan sitä. Japanin valtiovarainministeri kertoi, että valuuttamarkkinoilla tapahtuva keinottelu johti jenin yliarvostukseen ulkomaisia seteleitä vastaan ja tämä tilanne ei vastaa maan talouden tilaa. Myöhemmin päätettiin jenin säätämisestä yhdessä länsimaiden keskuspankin kanssa, jolle Japani teki useita merkittäviä valuuttakauppoja. Triljoonien jenien tuominen valuuttamarkkinoille auttoi laskemaan valuuttakurssia 2 prosentilla ja tasapainottamaan taloutta.
Rahoitusvivun käyttö Venäjällä
Silmiinpistävä esimerkki rahoitusvelan käytöstä Venäjällä on havaittavissa vuodesta 1995. Siihen saakka keskuspankki myi ulkomaisia valuuttoja ruplan vaihtokurssin säätelemiseksi, ja heinäkuussa 1995 otettiin käyttöön valuuttakäytävän periaate, jonka mukaan kansallisen valuutan arvo tulisi pitää vahvissa rajoissa ja tietyn ajanjakson ajan. Maailmantalouden muutokset vuoteen 2008 mennessä kuitenkin tekivät tämän rahapolitiikan mallin tehottomaksi, minkä jälkeen otettiin käyttöön kahden valuutan käytävä. Tässä tapauksessa ruplaa säädettiin sen suhteen dollariin ja euroon. Keskuspankki toteuttaa tavalla tai toisella valuuttainterventioita tämän rahapolitiikan mukaisesti.
Kauden 2014-2015 tapahtumat vaikuttivat Venäjän keskuspankin toteuttamien valuuttainterventioiden hedelmällisyyteen, joten sen viimeaikaiset manipulaatiot eivät antaneet toivottua tulosta. Öljynhintojen lasku, siihen liittyvä keskuspankin varantojen vähentyminen ja budjettien välinen epäsuhta tekevät valuuttainterventioista viime kädessä irrationaalisia ja tarpeettomia.
