Valtion rooli taloudessa on kysymys, joka on keskeinen sekä käytännössä että teoriassa. Samanaikaisesti joidenkin tiedekoulujen ehdottamissa periaateissa tämän kysymyksen ratkaisemiseksi on merkittäviä eroja. Toisaalta liberaalit taloustieteilijät noudattavat valtion roolin minimalismin asemaa talouden sääntelyssä. Ja jotkut tiedekoulut perustelevat hallituksen aktiivisen osallistumisen tarpeen markkinaprosesseihin. Valtion sääntelyn optimaalisen mittakaavan löytäminen on melko vaikeaa. Siksi historiasta seuraa, että joissakin maissa oli aikoja, jolloin sekä ensimmäinen että toinen näkemys vallitsivat.
Valtion rooli taloudessa määritetään tarkastelemalla sitä johtamisen aiheena ja varmistamalla sosioekonomisen järjestelmän kaikkien osien toiminnan organisointi. Valtio, joka toimii julkisena edustajana kokonaisuutena, vahvistaa säännöt muiden taloudellisten toimijoiden vuorovaikutuksesta valvonnan toteuttamisen kanssa niiden noudattamiseksi.
Valtion rooli markkinataloudessa supistuu laissa vahvistettuun ensisijaiseen pakko-oikeuteen. Sen mielestä se pannaan täytäntöön seuraamusjärjestelmänä, jota sovelletaan asianmukaisen säädöksen muodossa, jos voimassa olevaa lainsäädäntöä rikotaan. Kun tarkastellaan valtion roolia toisessa näkökulmassa, voidaan nähdä sen heijastus tasa-arvoisen liiketoimintayksikön muodossa samanaikaisesti yksityisten yritysten kanssa, koska ne tuottavat tietyn tyyppisiä tavaroita tai tarjoavat palveluita yritysten henkilöissä.
Valtion asemaa ja roolia Venäjän taloudessa käytännön soveltamisen näkökulmasta voidaan tarkastella sen vuorovaikutuksen perusteella markkinamekanismin kanssa. Valtion talouden sääntely on välttämätöntä, kun syntyy tilanne, jossa markkinavoimien tulos ei ole riittävän tehokas yhteiskunnan asemasta. Toisin sanoen valtion puuttuminen talouteen tunnustetaan perusteltuksi vain, jos markkinat eivät takaa resurssien optimaalista käyttöä yleisen edun kannalta. Näitä tilanteita kutsutaan markkinahäiriöiksi, joihin kuuluvat:
- Lainsäädännöllisten säädösten hyväksyminen ja niiden täytäntöönpanon valvonta sekä sopimusoikeudellisten velvoitteiden mukaisten omistusoikeuksien noudattaminen.
- Resurssien jakaminen ja julkisten hyödykkeiden tarjoaminen itse näiden resurssien tuotantoprosessissa. Julkisille hyödykkeille on ominaista tietyt ominaisuudet. Ensinnäkin ns. Kilpailukyky, jossa kuluttajien välisen kilpailun puute oikeudesta käyttää näitä etuja selitetään kuluttajien määrän kasvulla vähentämättä kullekin heille tarjottavaa hyödyllisyyttä. Toiseksi kyse on yksinoikeudesta, joka rajoittaa yksittäisen kuluttajan tai koko ryhmän pääsyn vaikeuksista johtuviin etuihin.
Valtion rooli taloudessa ei riipu vain objektiivisista tekijöistä, vaan se voidaan määritellä myös joidenkin poliittisten prosessien tai julkisen valinnan avulla. Samanaikaisesti joissakin liberaaleissa maissa valtion vaikutus talouteen ei voi rajoittua pelkästään perinteisen tyyppisten markkinahäiriöiden korvaamiseen.
On huomattava, että valtion roolille sekamaisessa taloudessa on ominaista paitsi mekanismin markkinakomponentin tehottomuus. Valtion sääntelytoiminnan ja sen hallinnassa olevien resurssien määrän tietty laajentaminen tietyn rajan yli vaikuttaa negatiivisesti taloudelliseen tilanteeseen.
