Suunnittelusta on sanottu tarpeeksi. Riippumatta asenteestamme tähän prosessiin, kohtaamme jatkuvasti tarvetta tasapainottaa vahvuutemme ja toiveemme. Ja jos yhden tai kahden ihmisen elämässä on mahdollista tehdä virhe suunnitelmissa, niin valtion taloudella tai jopa koko vallan liitolla väärin korreloidut kustannukset voiton kanssa voivat olla katastrofaalisia. Siksi nykyajan taloudessa sektorien välinen tasapaino yksityiskohtaisen tavaroiden ja palveluiden tuotannon kanssa on johtava.
Tasapainomalli - mikä se on?
Järjestelmien ja tuotantoprosessien taloudellisessa ja matemaattisessa mallinnuksessa käytetään aktiivisesti ns. Tasapainomalleja, jotka perustuvat käytettävissä olevien resurssien vertailuun ja optimointiin. Matematiikan kannalta tasapainotusmenetelmään sisältyy yhtälöjärjestelmän rakentaminen, joka kuvaa valmistettujen tuotteiden väliset tasa-arvoolosuhteet ja näiden tuotteiden tarpeen.
Tutkittu ryhmä koostuu useimmiten useista taloudellisista esineistä, joista osa tuotteita kulutetaan sisäisesti, ja osa otetaan pois sen kehyksestä ja pidetään "lopputuotteena". Tasapainomallit, joissa käytetään käsitettä "resurssi" eikä "tuote", mahdollistavat resurssien optimaalisen käytön.
Mikä antaa mallin
Sektorien välinen tasapainomenetelmä on yksi taloudellisen analyysin tärkeimmistä osista. Se on kertoimien matriisi, joka heijastaa resurssien käyttöä tietyssä käyttösuunnassa. Laskelmia varten kootaan taulukko, jonka solut täytetään välittömillä kustannuksilla tuotantoyksikön tuotannosta.
Järjestelmän monimutkaisuuden vuoksi yhden yrityksen todellisia indikaattoreita ei ole mahdollista käyttää. Siksi kertoimet (standardit) lasketaan ns. "Puhtaalle teollisuudelle", ts. Sellaiselle, joka yhdistää kaikki tuotantoyritykset ottamatta huomioon osastojen alaisuutta tai omistusmuotoa. Tämä aiheuttaa merkittäviä ongelmia tietokomponentin valmistelussa talousjärjestelmien mallia varten.
Nobel-palkinto mallista
Neuvostoliiton taloustieteilijät, jotka tutkivat kansantalouden kehityksen vuosien 1923-1924 tilastollisia indikaattoreita, ehdottivat ensimmäistä kertaa tarvetta löytää tuotannon tasapaino eri toimialojen välillä. Ensimmäiset ehdotukset sisälsivät vain tietoja valmistusteollisuuden ja valmistettujen tuotteiden suhteiden laadusta.
Mutta nämä ideat eivät löytäneet todellista käytännöllistä sovellusta. Muutamaa vuotta myöhemmin taloustieteilijä V. V. Leontyev muotoili sektorien välisten suhteiden merkityksen taloudessa. Hänen työnsä oli omistettu matemaattisen mallin luomiseen, jonka avulla ei vain voitu analysoida valtion talouden nykytilaa, vaan myös mallintaa mahdollisia kehitysskenaarioita.
Sektorien välinen tasapaino sai nimityksen ”input-output” -menetelmästä maailmassa. Ja vuonna 1973 tutkijalle myönnettiin Nobelin taloustieteellinen palkinto toimialojen välisen analyysin sovelletun mallin kehittämisestä.
Kuinka mallia käytettiin?
Leontyev sovelsi ensimmäistä kertaa toimialojen välisen tasapainon mallia analysoidakseen Yhdysvaltain talouden tilaa. Siihen mennessä teoreettiset postulaatit olivat olleet todellisten lineaaristen yhtälöiden muodossa. Tämä laskelma osoitti, että tutkijoiden ehdottamat kertoimet teollisuudenalojen välisten suhteiden indikaattoreiksi ovat melko vakaat ja jatkuvat.
Toisen maailmansodan aikana Leontyev analysoi natsi-Saksan talouden välistä tasapainoa. Tämän tutkimuksen tulosten mukaan Yhdysvaltain armeija yksilöi strategisesti merkittävät tavoitteet. Ja sodan lopussa Lend-Leasen laatu ja volyymi määritettiin jälleen Leontyev-toimialan välisen tasapainomallin avulla saatujen tietojen perusteella.
Neuvostoliitossa tällainen malli rakennettiin 7 kertaa vuodesta 1959. Tutkijat ovat ehdottaneet, että viiden vuoden ajan taloussuhteita voidaan pitää vakaina, joten kaikkia ehtoja pidettiin staattisina. Siitä huolimatta metodologiaa ei käytetty laajalti, koska tuotantosektorien toisiinsa yhdistäminen vaikutti enemmän poliittiseen yhteyteen. Todelliset taloudelliset siteet nähtiin toissijaisina.
Käsitteen ydin
Sektorien välinen tasapainomalli on määritelmä yhden toimialan tuotteiden tuotoksen ja kaikkien näiden tuotteiden tuotantoon osallistuvien toimialojen kustannusten ja tavaroiden kulutuksen väliselle suhteelle. Esimerkiksi hiilen louhinta vaatii terästyökaluja; samaan aikaan hiiltä tarvitaan teräksen valmistukseen. Joten toimialojen välisen tasapainon tehtävänä on löytää hiilen ja teräksen suhde, jolla taloudellinen tulos on suurin.
Laajemmassa mielessä voidaan sanoa, että rakennetun mallin tulosten perusteella on mahdollista määrittää tuotannon tehokkuus yleensä, löytää optimaaliset hinnoittelumenetelmät ja tunnistaa talouskasvun merkittävimmät tekijät. Lisäksi tämän menetelmän avulla voit tehdä ennusteita.
Päätehtävät
- Jäljentämisprosessien jäsentäminen teollisuuden resurssien materiaalikoostumuksen perusteella.
- Kuva tuotantoprosesseista ja niiden jakelusta.
- Yksityiskohtainen tutkimus tuotantoprosessista, tavaroiden ja palveluiden luomisesta, tulojen kertymisestä toimialojen tasolla.
- Tunnistettujen merkittävien tuotantotekijöiden optimointi.
Tulo- ja lähtömenetelmälle määritetään analyyttiset ja tilastolliset toiminnot. Analyyttisen avulla voit ennustaa teollisuuden ja koko talouden dynaamiset kehitysprosessit; simuloida tilanteita muuttamalla erilaisia tietoja ja indikaattoreita. Tilastotoiminto varmistaa eri lähteistä tulevien tietojen johdonmukaisuuden - yrityksiltä, aluebudjetteilta, veropalveluilta jne.
Matemaattinen näkymä malliin
Matematiikan kannalta tasapainotusmalli on eriytettyjen yhtälöiden (eikä aina lineaaristen) järjestelmä, joka heijastaa teollisuuden tuotannon kokonaistuotannon ja sen tarpeen välistä tasapaino-olosuhdetta.
Talousjärjestelmien mallit esitetään useimmiten taulukon muodossa (ks. Kuva). Siinä kokonaistuote on jaettu kahteen osaan: sisäinen (välituote) ja lopullinen. Kansantaloutta pidetään puhtaana sektorina, jotka kukin toimivat tuottajana ja kuluttajana.
neljänneslohkoihin
Leontiefin toimialavälinen tasapaino on jaettu neljään osaan (kvadrantti). Jokaisella kvadrantilla (kuvassa ne on merkitty numeroilla 1-4) on oma taloudellinen sisältö. Ensimmäisessä esitetään toimialakohtaiset materiaalisidokset - tämä on eräänlainen shakki. Rivien ja sarakkeiden leikkauspisteessä olevat kertoimet on merkitty XY: llä ja ne sisältävät tietoja sektorien välisestä tuotevirrasta. X ja Y ovat toimialoja, jotka tuottavat ja kuluttavat tuotteita. Esimerkiksi nimitystä x23 olisi tulkittava seuraavasti: teollisuudessa 2 vapautetut ja teollisuudessa 3 kuluneet tuotantovälineiden kustannukset (materiaalikustannukset). Ensimmäisen kvadrantin kaikkien osien summa on vuosittainen rahasto aineellisten kustannusten korvaamiseksi.
Toinen kvadrantti on kaikkien valmistussektorien lopputuotteiden kokonaisuus. Lopputuotetta kutsutaan, joka ylittää tuotannon rajojen loppukulutuksen ja kertymisen alalla. Yksityiskohtainen tase kuvaa tällaisen tuotteen käyttösuuntauksia: julkinen ja yksityinen kulutus, kertyminen, korvaukset ja vienti.
Kolmas neljännes kuvaa kansalliset tulot. Se edustaa nettotuotannon (työntekijöiden palkat ja toimialojen nettotulot) ja korvausrahaston summaa. Ja neljäs näyttää tietoja lopullisesta jakelusta. Se on toisen ja kolmannen kvadrantin sarakkeiden leikkauspisteessä. Nämä tiedot ovat tarpeen maan väestön tulo- ja menojärjestelmän muodostumisen, rahoituslähteiden, ei-tuotannollisen alueen kustannusten ymmärtämiseksi.
Huomaa, että toisen, kolmannen ja neljännen neljänneksen (kumpikin erikseen) kokonaistuloksen tulisi olla yhtä suuri kuin vuodelle luotu tuote.
Yhtälöjärjestelmä
Huolimatta siitä, että bruttokansantuote ei muodollisesti kuulu mihinkään yllä mainituista osista, se on silti läsnä taseessa. Toisen kvadrantin oikealla puolella oleva sarake ja kolmannen alapuolella oleva rivi esittävät sosiaalisen bruttokansantuotteen. Näistä elementeistä saatujen tietojen avulla voit tarkistaa koko saldon täyttämisen oikeellisuuden. Lisäksi sitä voidaan käyttää taloudellisesti matemaattisen mallin luomiseen.
Kun on nimetty alan bruttokansantuote X: n avulla indeksillä, joka vastaa toimialan lukumäärää, voidaan muotoilla kaksi pääsuhdetta. Ensimmäisen yhtälön taloudellinen merkitys on seuraava: Minkä tahansa talouden haaran ja sen nettotuotannon materiaalikustannusten summa on yhtä suuri kuin kuvatun toimialan bruttokansantuote (sarakkeet).
Toinen toimialojen välisen tasapainon yhtälö osoittaa, että tuotteen kulutuksen aineellisten kustannusten ja tietyn alueen lopputuotteen summa on toimialan bruttotuotanto (tase).
