Leonid Veniaminovich Volodarskyn ammatti ei tarkoita mainetta. Hän ei ole laulaja, ei näyttelijä, ei poliitikko, urheilija, mutta kääntäjä. Mutta monet ihmiset tuntevat hänet hyvin: jos he eivät muista sitä heidän kasvonsa, he varmasti määrittelevät sen äänellä. Juuri tämä mies avasi meille ulkomaisen elokuvien maailman. Hän on yksi ensimmäisistä merirosvojen kääntäjistä Neuvostoliitossa, joka on äänittänyt yli viisi tuhatta elokuvaa.
elämäkerta
Leonid Volodarsky syntyi 20.5.1950 Moskovassa. Hänen isänsä Veniamin Iosifovich opetti englantia M. Torezin vieraiden kielten instituutissa ja hänen äitinsä Valentina Iosifovna oli saksalainen opettaja koulussa. Poika seurasi vanhempiensa jalanjälkiä, neljän vuoden ikäisenä hän alkoi opiskella englantia. Saatuaan keskiasteen koulutuksen hän siirtyi samaan yliopistoon, jossa hänen isänsä työskenteli. Venäjän lisäksi hän puhuu neljää kieltä: englantia, espanjaa, ranskaa ja italiaa.
Nuoruudessaan Leonid Volodarsky mursi nenän kahdesti, onnettomuudessa ja taistelussa, jonka seurauksena hänen äänensä sai ominaisuudet - tuli nenäksi. Myöhemmin häntä kutsuttiin "kääntäjäksi, jonka pyykkipoika oli nenässään". Ja siellä oli myös selitys, että hän vääristi ääntään tarkoituksella KGB: n sortotoimenpiteiden välttämiseksi.
Elokuvien käännökset
Vuonna 1968 Leonid Veniaminovich aloitti elokuvien kääntämisen ja työskenteli elokuvafestivaaleilla. Kun videokasetit tulivat markkinoille 1970-luvun lopulla, video merirosvot alkoivat turvautua hänen palveluihinsa. Tämän vuoksi Volodarsky kutsuttiin usein todistajaksi KGB: hen, syyttäjänvirastoon ja poliisiin. Hän käänsi elokuvia ensimmäistä kertaa ja samanaikaisesti.
Itse synkronoijan mukaan hän ei halua katsoa elokuvaa käännöstään. Monet ohjaajat ja elokuvien arvostelijat arvostelevat myös Leonidin ääntä ja sävelkorkeutta. Heidän mielestään hänellä ei ollut taiteellisuutta, eikä nenän intonaatiot välittäneet näyttelijöiden tunteita.
2000 vuotta
Elokuvia, joissa Leonid Volodarsky on ääninäyttelijä, on täytynyt katsoa jokainen aikuinen ja lapsi 2000-luvun alkupuolella. Vuonna 2001 hän käänsi Gladiatrixin, yhteisen venäläis-amerikkalaisen projektin. Vuonna 2002 hän äänitti N. Lacissan kuvan ”Enthusiast Highway”. Vuonna 2004 hän lukei äänioikeuden S. Marevin ohjaamassa sarjassa "Venäjän erikoisjoukot 2".
Vuonna 2005 teki kirjailijan S. Lukyanenkon aloitteesta parodian T. T. Bekmambetovin elokuvasta ”Night Watch”. Teoksen nimi oli "Night Bazaar". Lukyanenko selitti tämän sanomalla, että hän halusi tehdä humoristisen äänen näyttelemällä ennen Goblinia.
Vuonna 2006 Leonid Volodarsky luki äänivaiheen Stepanichin espanjalaisella matkalla, ohjaaja M. Voronkov. Vuonna 2008 äänesti elokuvan T. Keosayan "Mirage". Vuonna 2010 hän teki kirjailijan erikoisversion S. Stalonnen The Expendables -teipistä julkaistavaksi DVD: lle ja Blu-Raylle. Kuvassa synkronoitu taiteilija jäljitteli VHS-aikakauden vanhoja käännöksiä.
Vuonna 2012 Leonid Veniaminovich äänitti ”Django Unchained”, ja vuonna 2015 hän toisti puolen tunnin elokuvan Kung Fury. Lisäksi hän teki yhden äänen käännöksen The Suffering-videopelistä ja sarjasta Asiakas on aina kuollut.
