talous

Euroopan valuuttajärjestelmä

Euroopan valuuttajärjestelmä
Euroopan valuuttajärjestelmä

Video: Riskinotto rahoitusmarkkinoilla – Tieteiden yö Suomen pankin rahamuseossa 2024, Heinäkuu

Video: Riskinotto rahoitusmarkkinoilla – Tieteiden yö Suomen pankin rahamuseossa 2024, Heinäkuu
Anonim

Euroopan rahajärjestelmä (EMU) on herättänyt perustamisestaan ​​lähtien suurta huomiota poliittisia suhteita koordinoivana rakenteena.

EMU: n perustajat, jotka turhautuivat näkymään maailmanlaajuisesta rahajärjestelmästä sen kelluvalla kurssilla, aikoivat palauttaa kiinteiden, mutta säänneltyjen valuuttakurssien järjestelmän suurimmassa osassa Euroopan yhteisöä. Tällainen järjestelmä suojaa valtavia kotimaisia ​​kauppavirtoja kilpailun äkillisiltä muutoksilta. Se myös rajoittaisi eroavuuksia kansallisissa inflaatioasteissa, mikä mahdollistaisi vähemmän epävakaan inflaation syntymisen ja johtaisi "rahatalouden vakauden vyöhykkeeseen".

Samaan aikaan Euroopan rahajärjestelmää arvioitiin erittäin kunnianhimoiseksi projektiksi, koska se palautti Euroopan hallintoon joidenkin maiden, pääasiassa Ranskan ja Italian, valuutat, jotka pysyivät vieraantuneina aikaisemmista yhdistämisyrityksistä.

Järjestelmä kehittyi myöhemmin, siirtyen alkuperäisten tavoitteidensa ulkopuolelle: Euroopan talousyhteisön (ETY) valuuttakurssien valvontamekanismi on kiristynyt, rahapolitiikan johdonmukaisuus on määritelty tarkemmin, pääoman liikkuvuus on suurempi kuin se oli EMU: n ensimmäisinä vuosina.

Maailman kaikki on kytketty toisiinsa, etenkin rahatalouden suhteen globaalilla tasolla. Siksi on sanottava muutama sana koko maailman rahajärjestelmästä, joka on käynyt läpi useita kehitysvaiheita:

· Pariisin rahajärjestelmä (1816–1914), joka perustuu kultastandardiin.

· Kultaharkkojen standardi (1914-1941), jossa määrättiin paperin vaihtamisesta vähintään 12, 5 kilogramman painoisiksi kultaharkkoiksi.

Yhdessä kullan kanssa ajan myötä Yhdysvaltain dollareita ja puntia alettiin hyväksyä kansainvälisiin maksuihin.

· Vuonna 1922 Genovassa pidettiin 34 maan edustajia kokoontuva konferenssi, jossa keskusteltiin monetarismin näkökohdista ensimmäisen maailmansodan päättymisen jälkeen, Keski- ja Itä-Euroopan palauttamisstrategiasta sekä sopimuksesta Euroopan kapitalististen talouksien ja uuden Neuvostoliiton järjestelmän välillä.

Sitten Genovan rahajärjestelmä (1922-1944) muotoiltiin, jonka perusta oli kullanvaihtostandardi.

· Toisen maailmansodan jälkeen 1970-luvun alkupuolella romahtaneen Bretton Woods -sopimuksen, nimeltään Bretton Woods -sopimus, avulla on pyritty pitämään vakautta tärkeimpien valuuttojen välillä.

Siitä huolimatta Euroopan johtajat pyrkivät vakaan koron periaatteeseen luopumaan Yhdysvalloissa suositusta kelluvien korkojen politiikasta.

Useimmat maat sopivat vuonna 1972 pitävänsä yllä valuuttasuhteita. Ja eurojärjestelmän, nimeltään ”European Currency Snake”, piti estää valuuttakurssien vaihtelut yli 2, 25 prosentilla.

Tämä oli ensimmäinen yritys tehdä yhteistyötä raha-suhteiden alalla ja pohjimmiltaan se yhdisti kaikki ETY: n valuutat toisiinsa. Vaikka järjestelmä oli olemassa enemmän tai vähemmän vuoteen 1979 saakka, se alkoi tosiaankin hajota vuodesta 1973 dollarin vapaan vaihtelun takia.

Euroopan rahajärjestelmä perustettiin vuonna 1979 vakauttaakseen Euroopan unionin jäsenmaiden talousyhteisöjen korot. Samanaikaisesti ilmestyi eurooppalainen rahayksikkö (ECU), joka perustuu kansallisten valuuttojen koriin. ECU oli euron edelläkävijä.

Alkuvaiheessa liike ei onnistunut täysin, teknisiin ongelmiin liittyi monia ongelmia. Määräaikaismuutokset vahvistivat vahvojen valuuttojen arvoa ja laskivat heikompia valuuttoja.

Vuoden 1986 jälkeen kansallisten korkojen muutoksia käytettiin kuitenkin valuuttojen pitämiseen kapealla alueella (keskinäisestä keskuskurssista). Prosessiin osallistuvien maiden oli noudatettava perustettua yksikköä, joka oli ratkaiseva panos taistelussa inflaatiota vastaan.

Yhdistynyt kuningaskunta liittyi oikean valuuttakurssimekanismin luomiseen kaikille osallistujamaille vasta vuonna 1990. Hänet pakotettiin luopumaan hänestä uudelleen vuonna 1992, koska hän ei voinut pysyä MVK: n rajoissa.

Hanke kuitenkin jatkoi kehitystä Maastrichtin sopimuksen mukaisesti, joka vahvisti kollektiivisen rakenteen merkityksen.

Vuonna 1999, kun euro ilmestyi, Euroopan rahajärjestelmä päättyi olemassaolostaan ​​huolimatta siitä, että valuuttakurssimekanismi toimii edelleen.