Viron talous on yksi menestyneimpiä esimerkkejä pienten talouksien kehityksestä. Kriisin aikana valtio kokenut kohtalaista laskua verrattuna muihin entisiin Neuvostoliiton tasavaltoihin, ja toipui sitten nopeasti. Nykyään Viroa pidetään yhtenä rikkaimmista, ei kehitysmaista.
Lyhyt historia Viron taloudesta 2000-luvulle asti
Alueiden, joilla moderni Viro sijaitsee, talous on jo pitkään ollut kaupan perustana. Tärkeät Venäjän ja Länsi-Eurooppaa yhdistävät kauppatiet kulkivat Tallinnan (silloin kaupungin nimeksi Revel) ja Narvan kautta. Narva-joki antoi yhteydenpitoon Novgorodin, Moskovan ja Pihkovan kanssa. Lisäksi Viro oli keskiajalla merkittävä viljelykasvien toimittaja pohjoisiin maihin. Tiettyjen teollisuudenalojen (erityisesti puunjalostus- ja kaivosteollisuuden) teollistuminen alkoi jo ennen Viron liittymistä Venäjän valtakuntaan.
Viron ja Venäjän talous ovat kehittyneet yhdessä siitä hetkestä lähtien, kun Venäjän imperiumin edut Baltiassa ovat ristiriidassa Ruotsin kanssa. Revelin ja Livonian maakuntien muodostaneiden nykyaikaisten Viron alueiden liittyminen Venäjän valtakuntaan sekä uuden pääkaupungin (Pietarin) syntyminen heikensivät Tallinnan ja Narvan kaupallista merkitystä. Vuoden 1849 maatalouden uudistuksella oli myönteinen vaikutus maan talouteen, jonka jälkeen sen annettiin myydä ja vuokrata maata talonpojille. 1800-luvun loppuun mennessä noin 50% maan pohjoisosan talonpojista ja 80% eteläisen ja nykyaikaisen Viron keskustan talonpojista oli maan omistajia tai vuokralaisia.
Vuonna 1897 yli puolet väestöstä (65%) työskenteli maatalousalalla, 14% työskenteli teollisuudessa ja sama määrä harjoitti kauppaa tai palvelualaa. Baltialaiset, saksalaiset ja venäläiset pysyivät Viron yhteiskunnan henkisenä, taloudellisena ja poliittisena eliitinä, vaikka virolaisten osuus kansallisesta kokoonpanosta oli 90 prosenttia.
Ensimmäiset itsenäiset askeleet taloudessa
Viron talous suoritti ensimmäisen testin mahdollisuudesta säännellä sisäisiä valtion joukkoja 1920- ja 1930-luvuilla. Valtion itsenäisyys edellytti uusien markkinoiden etsimistä, uudistuksia (ja taloudessa oli tuolloin tarpeeksi ongelmia) ja sitä, miten luonnonvaroja käytetään. Viron silloisen talousministerin Otto Strandmanin aloittamalla uudella talouspolitiikalla pyrittiin kehittämään kotimarkkinoille suuntautunutta teollisuutta ja vientiin suuntautunutta maataloutta.
Seuraavat tekijät vaikuttivat valtiontalouden itsenäiseen kehitykseen:
- suotuisa alueellinen sijainti;
- Venäjän imperiumin aikana luotu tuotantorakenne;
- kotimarkkinoita yhdistävä rautatieverkosto;
- käteisapua Neuvostoliitolta Venäjältä 15 miljoonaa ruplaa kultaekvivalenttina.
Ongelmia oli kuitenkin paljon:
- melkein kaikki tehtaiden laitteet poistettiin ensimmäisen maailmansodan aikana;
- nykyiset taloudelliset siteet katkesivat, maa menetti myyntimarkkinansa idässä;
- Yhdysvallat lopetti Viron toimittamisen ruoalle Tarton rauhan päättymisen vuoksi;
- Yli 37 tuhatta asumista ja työpaikkaa tarvitsevaa kansalaista palasi Viroon.
Viron Neuvostoliiton sosialistisen tasavallan talous
Lyhyt kuvaus Viron taloudesta Neuvostoliitossa alkaa toisen maailmansodan sotilasoperaatioiden aiheuttamien vahinkojen laskemisella. Saksan miehityksen aikana tasavallassa tuhoutui 50% asuinkodista ja 45% teollisuusyrityksistä. Kokonaisvahinkojen arvioidaan olevan 16 miljardia ruplaa sotaa edeltävin hinnoin.
Toisen maailmansodan päätyttyä Viro oli asukasta kohti laskettujen sijoitusten kannalta ensisijainen kaikkien Neuvostoliittojen tasavaltojen keskuudessa. Viron taloutta näinä vuosina edustivat:
- Teollisuuskompleksi. Sekä kaivostoiminta (öljyliuske, fosfaattikivi ja turpeen louhinta) että teollisuus kehittyivät. Viimeksi mainitun toimialoihin kuuluivat konepajateollisuus, metallintyöstö, kemianteollisuus, tekstiili- ja elintarviketeollisuus.
- Energiaa. Juuri Virossa rakennettiin maailman ensimmäinen kaasulämpölaitos ja myöhemmin maailman suurimmat liuskevoimalaitokset. Energiakompleksi vastasi täysin tasavallan tarpeita ja antoi mahdollisuuden siirtää osa energiasta Neuvostoliiton luoteeseen.
- Maatalousala. Neuvostoliiton vuosina Viron maatalous oli erikoistunut lypsy- ja lihakarjankasvatukseen sekä siankasvatukseen. Turkisviljelyä, mehiläishoitoa ja siipikarjanviljelyä kehitettiin. Kasvatettiin teknisiä, rehu- ja viljakasveja.
- Kuljetusjärjestelmä. Venäjän valtakunnan ajoista lähtien kehittynyt rautatieverkko pysyi tasavallassa. Lisäksi tie- ja meriliikenne kehittyi.
Itsenäisyyden palauttaminen ja talousuudistukset
Viron itsenäisyyden palauttamisen aikana Viron taloudelle on ominaista uudistukset. Viimeksi mainitut voidaan jakaa neljään ryhmään: vapauttaminen, rakenteelliset ja institutionaaliset uudistukset, kansallistetun omaisuuden palauttaminen laillisille omistajille ja vakauttaminen. Muutoksen ensimmäiselle vaiheelle oli ominaista siirtyminen hinnoittelun sääntelyyn vain sähkön, lämmityksen ja julkisten asuntojen osalta.
Korkeasta inflaatiosta tuli vakava ongelma. Vuonna 1991 luku oli 200%, ja vuoteen 1992 mennessä se oli noussut 1076%: iin. Ruplaina varastoidut säästöt heikkenivät nopeasti. Osana uutta talouspolitiikkaa myös kerran kansallistettu omaisuus palautettiin omistajille. Jo 1990-luvun puoliväliin mennessä yksityistämisprosessi oli lähes valmis. Tuolloin Virosta tuli yksi ensimmäisistä maista maailmassa, joka otti käyttöön kiinteän tuloverojärjestelmän.
Työpaikat ja Viron kuljetusreittien lastaus varmistettiin kaupalla ja tavaroiden kauttakuljetuksella Venäjän federaatiosta. Kauttakuljetuspalveluiden osuus bruttokansantuotteesta oli 14%. Suurin osa Viron valtion budjetista (noin 60%) muodostui Venäjän kauttakulusta.
Talouskasvu Viron liittymisen jälkeen EU: hun
EU: hun liittymisen jälkeen Viron talous kehittyi myönteisesti. Maahan houkutteli merkittäviä määriä ulkomaisia sijoituksia. Vuoteen 2007 mennessä Viro oli entisten Neuvostoliittojen tasavaltojen joukossa ensisijainen BKT henkeä kohti. Samaan aikaan taloudessa alkoi näkyä merkkejä "ylikuumenemisesta": vakiintuneet inflaatiovauhti indeksoi jälleen, ulkomaankaupan alijäämä kasvoi 11%, ja asuntomarkkinoilla syntyi niin kutsuttu hintakupla. Tältä osin talouskasvun vauhti alkoi hidastua.
Taantuma globaalin finanssikriisin taustalla
Rahoituskriisiin liittyvät negatiiviset suuntaukset ilmestyivät myös Viron taloudessa. Teollisuustuotanto laski vuonna 2008, talousarvio hyväksyttiin alijäämäisesti ja BKT laski kolme ja puoli prosenttia. Samaan aikaan rautatiekuljetusten määrä laski 43%, inflaatio nousi 8, 3%: iin, kotimainen kysyntä laski ja tuonti väheni.
Tarton yliopiston työryhmän suorittamat tutkimukset osoittivat, että Viron talous kehittyy Kreikan skenaarion mukaan. Maata hallitsivat hotellipalvelut ja kauppa, samoin kuin pienimuotoinen rakentaminen teollisuuden, rahoituksen välityksen ja korkean suorituskyvyn kaupallisten palvelujen sijasta. Kriisillä oli syvällinen vaikutus Viron talouteen, mikä sai meidät puhumaan nykyisen kehitysmallin romahtamisesta.
Viron talouden nykyinen rakenne
Viron taloutta edustavat lyhyesti seuraavat sektorit:
- Teollisuus (29%). Kehitetään aktiivisesti kemian-, valmistus-, massa- ja paperiteollisuutta, polttoaineteollisuutta, energiaa, tekniikkaa. Merkittävä osuus BKT: stä on rakentamista ja kiinteistöjä.
- Maatalous (3%). Maatalousalan tärkeimmät alat ovat edelleen liha- ja lypsykarjatuotanto, sianjalostus. Maatalous harjoittaa pääasiassa rehujen ja teollisuuskasvien viljelyä. Myös kalastus kehittyy.
- Palveluala (69%). Viron nopeassa kasvussa kokee matkailu, etenkin lääketurismi. Viime aikoina offshore-tietotekniikkayritysten määrä on kasvanut huomattavasti. Tärkeä osa taloutta on kauttakulku valtion alueen läpi - tämä määrittelee Viron roolin maailmantaloudessa. Esimerkiksi kauttakulun osuus rautatieliikenteestä on 75%.
Talouden alueelliset piirteet
Viron talous on tänään hajaantunut maantieteellisesti. Joten valtion koillisosassa teollisuutta kehitetään, tällä alueella tuotetaan kolme neljäsosaa teollisuustuotteita. Maan tärkeimmät teollisuuskeskukset ovat Tallinna lähiöineen, Narva, Maardu, Kohtla-Järve, Kunda. Etelä-Virossa maataloutta on kehitetty enemmän, ja maan länsipuolelle on ominaista kehittynyt kalatalous, karjanhoito ja matkailu.
Rahoitus, pankit ja valtion ulkoinen velka
Viron virallinen valuutta on euro, siirtyminen euron valuuttaan Viron kruunusta saatiin lopulta päätökseen vuoden 2011 alussa. Maan keskuspankin tehtäviä hoitaa Euroopan keskuspankki, ja Viron keskuspankki on kansallinen valvoja. Jälkimmäisten tehtävänä on tyydyttää väestön tarpeet käteisellä sekä varmistaa koko pankkijärjestelmän luotettavuus ja vakaus.
Virossa on noin kymmenen liikepankkia. Lisäksi yli kahta kolmasosaa rahoitusvaroista sääntelee kaksi suurinta rahoitusmarkkinatoimijaa - ruotsalaiset pankit Swedbank ja SEB. Maan vakaa talouskehitys mahdollistaa pankkilainojen laajuuden laajentamisen.
Viron julkinen ulkoinen velka on edelleen alhaisin Euroopan unionin maiden joukossa, ja sen osuus bruttokansantuotteesta oli 10% vuodesta 2012. 1990-luvun puolivälissä luku oli noin puoli BKT: stä ja oli vuonna 2010 saavuttanut 120 prosenttia bruttokansantuotteesta. Yli puolet velasta on luottolaitosten rahoitusvelkoja.
Valtion ulkomaankaupan rakenne toimialoittain
Viron tärkeimmät kauppakumppanit ovat pohjoiset naapurit, sekä Venäjä ja Euroopan unioni. Tärkeimmät ulkomaankaupan ryhmät ovat mineraalilannoitteet, polttoaineet ja voiteluaineet, teollisuustuotteet, koneet ja laitteet sekä erilaiset lopputuotteet.
