Nykyään luultavasti kenenkään ei tarvitse selittää mitä subbotnik on. Tämä sana, jota on käytetty tiukasti Neuvostoliiton ajoista lähtien, liittyy nyt lähinnä alueen parantamiseen asioiden järjestämisessä tonttien, katujen ja teollisuustilojen viereisessä talossa. Alun perin subbotniksit ymmärrettiin palkattomina työvoimansiirtoina, kun ihmiset tekivät jalojen purskausten ja kommunistisen innokkuuden ohjaamana tavanomaista työtä.
Milloin ensimmäinen subbotnik tapahtui
Tapahtuman, jonka päätarkoituksena oli vapaaehtoinen ja vapaaehtoinen työ yhteiskunnan hyväksi, syntymäaikaa pidetään 12. huhtikuuta 1919. Perjantaivuoron suoritettuaan viisitoista Moskovan Sortirovochnayan depot-työntekijää päätti jäädä työpaikoilleen saadakseen päätökseen kolmen höyryveturin korjauksen aamulla. Aloite tuli työväen kollektiivin jäseniltä, jotka olivat CPSU: n (B.) jäseniä. Rautatietyöntekijöille asetettu tehtävä saatiin onnistuneesti päätökseen ja tuottavuus nousi jopa 270%: iin. Koska työajan jälkeinen työvuoro tapahtui perjantai-lauantai-iltana, tätä ilmaista työvoiman innostusta kutsuttiin ”lauantain siivoukseksi”.
Liikkeen jatkokehitys
Siivouksen suorittaminen ei jäänyt huomaamatta. Muiden rautatievarastojen työntekijät ottivat aloitteen käyttöön kuukauden kuluessa. Pian heidän joukossaan oli työntekijöitä tehtaista ja tehtaista ympäri maata. V. I. Lenin sanoi, että subbotnik on suuri kansanaloite, joka on täysin yhdenmukainen kommunistisen ideologian kanssa.
Vuotta myöhemmin, 1. toukokuuta 1920, pidettiin ensimmäinen All-Union Subbotnik, johon osallistuivat korkeimman valtakunnan edustajat tavallisten työntekijöiden lisäksi. Tänä päivänä koko maassa ihmiset siivottiin paitsi työpaikoillaan myös kaduilla ja piha-alueilla - he järjestivät raunioita, istuttivat puita, maalasivat aidat ja kalkistivat rakennusten julkisivut.
Silminnäkijöiden mukaan maailman proletariaatin johtaja onnistui osallistumaan Kremlin alueen parantamiseen. Todennäköisesti viidenkymmenen vuoden ikäisen miehen panos julkisiin asioihin, joka oli kärsinyt vakavasta haavasta kaksi vuotta aiemmin, ei ollut niin merkittävä. Mutta Lenin todella auttoi kuljettamaan raskaita tukkeja, jotka löysivät heijastusta kyseisten vuosien kuvataiteissa ja kampanjajulisteissa.
Sotilaalliset ja sodan jälkeiset subbotnikit
Suuren isänmaallisen sodan aikana subbotnikkien kysyntä kasvoi entisestään. Harvinaisin viikonloppuisin tehtaiden ja tehtaiden työntekijät seisoivat koneidensa puolesta suunnitteilla olevien tuotteiden valmistamiseksi. Hyödyllinen työ voiton nimissä toi yhteen miljoonien ihmisten sydämet.
Subbotnikien merkitys ei vähentynyt sodanjälkeisen kansantalouden jälleenrakennuksen aikana. Yhden työvoimaimpulssin avulla valtavan maan kansalaiset rakensivat taloja, istutti puita, korjaavat sodan tuhoamia siltoja ja teitä ilman, että vaadittaisiin aineellista korvausta. Uskottiin, että subbotnik oli vapaaehtoistyön loma, eikä pakollinen tehtävä.
Koulu Subbotniks
Ihmiset, joiden lapsuus kului pioneerijärjestön alla, muistavat todennäköisesti koulun siivoukset. Useimmat oppilaitokset noina aikoina, kuten nykyäänkin, työskentelivät kuuden päivän järjestelmässä. Mutta aattona päivänä, jolloin lasten subbotnik oli tarkoitus pitää, opiskelijoille ilmoitettiin, että seuraavana päivänä heidän tulee tulla työvaatteisiin ottaen työvälineet.
Tämän päivän oppitunnit lyhennettiin 35–40 minuuttiin, ja suoritettuaan opiskelijat ryhtyivät luokkahuoneiden yleiseen siivoukseen, pestiin käytävien seinät ja pesi portaita. Keväällä ja syksyllä, subbotniksien aikana, sen piti huolehtia viheralueista, puhdistaa koulun piha roskista.
Vaikka subbotnikin uskottiin olevan ehdottoman vapaaehtoista, ulkonäköä tällaisiin tapahtumiin valvottiin tiukasti. Niitä, jotka olivat siirtymässä pois yhteiskunnallisesti hyödyllisestä työstä, odotettiin ”neuvotteluilla” pioneerivaran kokouksissa ja luokanopettajien läppäällä.
Tarvitaanko subbotnikkeja tänään?
Koulujen ulkopuolella olevat julkiset työt eivät ole menettäneet merkitystään nykyään. Neuvostoliiton ajoista lähtien oli olemassa sellainen asia kuin kaupunginlaajuinen yhteisötyöpäivä, jolloin asukkaat osallistuvat asioiden järjestämiseen kylän neliöille ja kaduille keväällä lumen sulamisen jälkeen tai syksyllä lehtien pudotuksen aikana.
Nykyään voidaan kuitenkin usein kuulla vaatimuksia tällaisten tapahtumien poistamisesta olevan ristiriidassa pakkotyötä kieltävän perustuslain kanssa. Monet kansalaiset selittävät haluttomuutensa mennä kaupunginlaajuiseen yhteisötyöpäivään, koska he maksavat jo veroja, mikä tarkoittaa, että pihojen ja katujen puhdistamisen pitäisi suorittaa vastaavien kunnallisten palveluiden työntekijöiden.
On syytä huomata, että yleisön joukkojen maisemointiperinteet olisivat vääriä ajatellessaan Neuvostoliiton vallan keksimistä. Tiedetään, että vanhoina päivinä kylien ja kaupunkien asukkaat lähtivät vapaaehtoisesti kotimaistensa kaduille luudan ja luudan avulla puhdistaakseen suuren kirkon loman.
