SDR on lyhenne englanninkielisestä nimestä, joka venäjän kielellä kuulostaa ”erityisiltä nosto-oikeuksilta” (SDR). SDR: einä pidetään synteettistä valuuttaa ja kansainvälistä varantoa, joka on IMF: n liikkeeseen laskema ja jota käytetään jäsentensä välisten taloudellisten suhteiden varmistamiseen. Varannot tehdään tässä valuutassa ja lainat annetaan. Tilastojen mukaan maaliskuussa 2016 on noin 204, 1 miljardia erityistä nosto-oikeutta.
Ulkonäkö ja nimittäminen
Erityiset nosto-oikeudet (SDR, SDR, SDR) ilmestyivät vuonna 1969 Bretton Woodsin rahajärjestelmän yhteydessä. Jotta rahayksiköt pysyisivät vakaina, maat tarvitsivat varantoja. Kansainvälinen kullan ja dollarin tarjonta ei kuitenkaan ollut riittävä. Luottamus Yhdysvaltain valuuttaan voisi heikentyä, jos alamme tulostaa uusia seteleitä. Siksi päätettiin luoda uusi varaosa.
SDR on juuri puuttuva lenkki Bretton Woods -järjestelmästä. Viimeksi mainittu kuitenkin hajosi. Useimmat maat ovat siirtyneet vaihtuvaan valuuttakurssiin. Uudessa Jamaikan järjestelmässä SDR ei ole tärkeä mekanismi. Raha- ja pääomamarkkinoiden kehitys on antanut monille maille mahdollisuuden kerätä merkittäviä valuuttavarantoja.
SDR ei kuitenkaan ole menneisyyden jäänne. Niitä oli edelleen ja niillä oli merkittävä vaikutus maailmanlaajuisen finanssikriisin vaikutusten lievittämiseen. Vuonna 2009 liikkeeseen laskettiin 182, 6 miljardia SDR: ää maailmanlaajuisen talousjärjestelmän likviditeetin lisäämiseksi. Ne täydensivat finanssikriisin aikana kärsineiden Kansainvälisen valuuttarahaston jäsenten virallisia varantoja.
Tämä ei tarkoita, että SDR olisi IMF: n valuutta tai vaatimus. Niiden haltijat voivat vastaanottaa vapaasti käytettyjä rahayksiköitä vastineeksi niistä kahdella tavalla:
- Vaihto IMF: n jäsenten välillä tapahtuu vapaaehtoisesti.
- SDR-ostot maista, joilla on vahva ulkoinen asema maista, jotka tarvitsevat luotonantoa.
Koska SDR on synteettinen valuutta, ihmiset eivät voi käyttää sitä arkielämässä. Se palvelee kuitenkin siirtoja paitsi IMF: n, myös useiden kansainvälisten järjestöjen (BIS, EBC ja muut alueelliset kehityspankit) puitteissa.
Valuuttamääräykset koostumuksessa
Alun perin erityisten nosto-oikeuksien arvo kirjattiin kultaan. Yksi SDR vastasi tämän metallin hintaa 0, 88871 grammaa. SDR Yhdysvaltain dollareiksi määritettiin 1: 1. Bretton Woods -järjestelmän romahtamisen jälkeen vuonna 1973 ja sen korvaamisen Jamaikan kanssa SDR: ien arvo laskettiin valuuttakorin perusteella. Alun perin se koostui Yhdysvaltain dollarista, eurosta, jenistä ja punnasta. Viime aikoina yuania lisättiin heihin. Muutokset tapahtuivat 1. lokakuuta 2016. Nyt SDR-arvo määritetään seuraavien paino-osien perusteella:
- Yhdysvaltain dollari - 41, 73%.
- Euro - 30, 93%.
- yuan - 10, 92%.
- Japanin jeni - 8, 33%.
- Ison-Britannian punta - 8, 09%.
SDR-kustannukset julkaistaan joka päivä IMF: n virallisella verkkosivustolla. Sen laskenta perustuu korin paino-osuuksiin, jotka perustuvat Lontoon pörssissä keskipäivään vahvistettuihin kursseihin.
IMF: n hallintoneuvosto arvioi väistämättä viiden vuoden välein erityisen nosto-oikeuden kustannuksia määrittävän valuutaluettelon tai sitä aikaisemmin, jos maailmanjärjestelmän olosuhteet muuttuvat. Viimeisin innovaatio oli kiinalaisen juanin sisällyttäminen koriin. Seuraava katsaus sen kokoonpanoon on suunniteltu vuodelle 2021.
Kiinnostus erityisiin nosto-oikeuksiin
SDR-korko on perusta IMF: n lainojen takaisinmaksusumman laskemiselle. Se määrittelee myös prosenttiosuuden, joka maksetaan jäsenvaltioille niiden erityisnosto-oikeuksien hallussapidosta ja veloitetaan kohdistettuihin varauksiin.
Korko lasketaan viikoittain koron muodostavien valuuttojen rahamarkkinoilla lyhytaikaisen takaisinmaksuajan velkainstrumenttien painotetun keskimääräisen edustavan koron perusteella.
Omaisuuden allokointi
SDR: ien määrä IMF: n jäsenten tileillä on verrannollinen heidän kiintiöensä organisaatiossa. Siten kukin maa saa käytettävissään kansainvälisen varannon, johon ei liity lisäkustannuksia.
Lainanotto-oikeuksien jakamismekanismi on itserahoitus. Korkoa, joka kertyy valtioille, joilla on ylimääräisiä omistuksia, kannetaan tosiasiassa IMF: n jäseniltä, jotka käyttävät sitä. SDR-haltijat eivät kuitenkaan ole vain Kansainvälisen valuuttarahaston jäseniä, vaan myös joitain muita vastaavan tyyppisiä organisaatioita. Niistä esimerkiksi Euroopan keskuspankki. Nimetyt haltijat voivat käyttää SDR: ää osana keskinäistä tai IMF: n jäsenmaiden välistä operaatiota.
SDR: ien ostaminen ja myynti
IMF on historiansa aikana tehnyt kolme SDR-jakoa. Ensimmäisen kokonaismäärä oli 9, 3 miljardia. Tämä jakelu tehtiin vuosina 1970 - 1972. Seuraavan kerran päätös varavaravarojen täydentämisestä tehtiin vuonna 1979. Toisen jaon kokonaismäärä oli 12, 1 miljardia euroa. Sitä valmistettiin vuosina 1979 - 1981. Sitten SDR-varannot pysyivät monien vuosien ajan samalla tasolla.
Lähes 30 vuoden ajan sen jälkeen, ajoissa, tehtiin päätös, ettei tätä vaihetta tarvita. Kolmas jakelu tehtiin kuitenkin 28. elokuuta 2009 maailmanlaajuisen finanssikriisin taustalla. Sitten julkaistiin ennennäkemätön määrä SDR: iä. Kokonaissumma oli 161, 2 miljardia. Lisäksi kaksi viikkoa ennen tätä tehtiin ylimääräinen 21, 5 miljardin suuruinen varausten täydennys. On huomattava, että vuoteen 2009 saakka yli viidesosa IMF: n jäsenistä (jotka liittyivät organisaatioon vuoden 1981 jälkeen) ei ole koskaan saanut SDR-määrärahoja.
