Kansanäänestys on yksi modernin demokraattisen yhteiskunnan symboleista, jossa valta kuuluu muodollisesti kansalle. Tämä on teko, jolla suoraan ilmaistaan ihmisten tahto tärkeissä asioissa eri aloilla. Itse asiassa maan johto osoittaa suoraan kansalaisille.
Kansanäänestys on virallinen menettely, jonka menettelyä säätelevät perustuslaki- ja säädökset, ja sen tulokset ovat oikeudellisesti sitovia. Tästä huolimatta viranomaiset jättävät usein huomiotta kansanäänestysten tulokset.
Käytettävissä ovat seuraavan tyyppiset kansanäänestykset (pidätyksen perusteista riippuen).
1. Mittakaavan perusteella ne jaetaan kansallisiin (ts. Koko maassa pidettäviin), alueellisiin (yhden tai useamman yksikön alueella) ja paikallisiin (paikallisen kunnan tasolla toteutettaviin).
2. Sisältö on jaettu perustuslailliseen (ts. Uuden perustuslain tai vanhan muutoksen hyväksymiseen), lainsäädäntötyöhön (luonnoksen hyväksyminen uusiin lakiin) ja neuvoa-antavaan (ylemmän, alueellisen tai paikallisen viranomaisen elimen toiminnan suuntaviivoihin).
3. Pakollisen käyttäytymisen asteen mukaan: pakollinen (jonka käyttäytymistä säätelee maan perustuslaki) tai vapaaehtoinen (suoritetaan hallintoelinten tai kansan aloitteesta).
4. Tärkeyden kannalta: ratkaiseva (kun lakiehdotuksen kohtalo riippuu kansanäänestyksen tuloksista) ja neuvoa-antava (edustaa luonnostaan laajamittaisia väestökyselyjä, joilla ei ole laillista voimaa).
5. Ajankohtaan mennessä: parlamenttien edeltäjä (kansan mielipide tietystä aiheesta tarkennetaan ennen asiaa koskevan lain hyväksymistä), parlamentin jälkeinen (lain antamisen jälkeen) ja parlamentin ulkopuolinen (kun hankkeen kohtalo päätetään suoraan kansanäänestyksellä).
Kansanäänestys on tapahtuma, jota on harjoitettu jo jonkin aikaa. Jo antiikin Roomassa syntyi sellainen käsitys kuin kansanäänestys (ts. Plebeian äänestys erilaisista asioista). Aluksi patriksista koostuva senaatti jätti kansanäänestyksen tulokset huomiotta, mutta asiaa koskevien lakien antamisella (5-4 vuosisadalla eKr.) Tämä menettely sai virallisen valtion aseman ja siitä tuli sana "laki".
Lähihistoriassa myös suosittujen kansanäänestysten järjestäminen ei ole harvinaista. 25. huhtikuuta 1993 pidettiin Venäjän federaation ensimmäinen kansanäänestys, jossa keskusteltiin presidentin ja kansanedustajien neuvoston valintamenettelyyn liittyvistä asioista sekä silloisen sosiaalipolitiikan kysymyksistä. Hieman myöhemmin (tänä vuonna) uuden valtion perustuslaki hyväksyttiin kansanäänestyksessä. Neuvostoliiton historiassa ei ollut kyselyjä sellaisenaan, kaikki asiat ratkaistaan korkeimmalla puoluetasolla kapealla valtakirjojen piirissä. Ensimmäinen ja viimeinen Neuvostoliiton kansanäänestys on 17. maaliskuuta 1991 pidetty tapahtuma ("Ystävällisten tasavaltojen päivitetyn liiton ylläpitämisestä"), jossa yli puolet väestöstä puhui puolesta, mutta siitä huolimatta valtava maa katosi maantieteellisiltä karttoilta.
