Yksi mielenkiintoisimmista kielitieteen alueista on etymologia - tiede leksisten yksiköiden alkuperästä. Tarinat heidän syntymästään ja sanaston käyttöönotosta ovat joskus kuin etsivätarinoita, joskus kuin vitsejä …
Sana "laiminlyönti" merkitys
Mielenkiintoisen selityksen tälle lekseemalle antaa V.I. Dahl hänen kuuluisassa teoksessaan venäjän kielen yksikköjen tulkinnasta. Tiedemiehen mukaan häpeä on ”nimetöntä” (eli oleellisesti nimettömää), ”väärinkäyttävä kirjoittaminen, ripulin koostumus”.
Nykyaikaisemmissa sanakirjoissa nimettömyyden luonne katoaa jo, mutta loukkaavan esseen merkitys ja jopa hyökkäyksillä-loukkauksilla säilyy aina. Tämä voi kuitenkin olla paitsi kirjallinen viesti myös karikatyyppikuva, jossa on samat väärät ja loukkaavat tiedot henkilöstä tai ihmisryhmästä, samoin kuin poliittisesta puolueesta tai sosiaalisesta liikkeestä.
Mielenkiintoista on, että länsimaissa ja Venäjällä 1800-luvulla sanalla "kunnianloukkauksella" oli väärän irtisanomisen juridinen merkitys.
Sana "laiminlyönti" etiologia
Usein käy niin, että merkin alkuperästä ei ole yksimielistä mielipidettä. Sama asia tapahtui sanalla "laiminlyönti". Tämä on koko tarina. Uskotaan, että se tuli Pasquinon nimestä. Tutkijat ovat kuitenkin eri mieltä heidän näkemyksistään. Jotkut uskovat, että samanniminen, jolla oli tämä nimi, asui Roomassa 1500-luvulla ja näytti armottomasti leikittelevän ylivertaisia henkilöitä heidän erilaisista synneistään. Muiden mukaan Paskvino oli joko majatalonmies tai parturi. No, muut ovat varmoja, että muinaisina aikoina yhdelle Rooman kaduille oli asetettu armless-jäännös veistoksesta, joka alun perin kuvaa jotakin kuuluisaa henkilöä. Siellä vastapäätä asui huomaamaton opettaja - maestro Paskvino, jonka oppilaat näkivät rintakuvan ulkoisen muistutuksen mentoriinsa ja kutsuivat häntä samalle.
Veistos oli laajalla jalustalla ja erittäin tungosta paikassa. Tämä myötävaikutti siihen, että piakkoin siihen alkoi liimata kaikenlaisia teräviä epigrammeja, karikatyyrejä, usein suoraan juoruja tai loistoa, joskus anekdootteja, joissa katolisen kirkon tai hallituksen edustajia kritisoitiin. Joten kaikkea Paskvinoon liimattua voidaan pitää häpeänä. Tässä on tarina.
Ääntäminen sanalle "libel"
Tämä merkki tuli venäjän kielelle epäsuorasti - italiasta puolaksi. Siksi sana säilytti luonnollisesti tälle kielelle ominaisen stressin - aina viimeisellä tavulla, kun taas saksassa korostetaan viimeistä tavua: pasquíll - laiminlyönti. Stressi siirretään joskus tarkoituksellisesti sanan loppuun. Tämä tapahtuu, kun he tahallaan tarkoittavat antaa lausunnolle ironista merkitystä: "Hän antoi jälleen uuden kunnianlopun."
Kielemme on täynnä sanoja, joiden painopiste on liikkuvaa, mikä usein sekoittaa venäjää opiskelevia ulkomaalaisia.
Sana "laiminlyönti" ei vaikuttanut häneen. Deklaaraatiossa sekä yksikkö- että monikkomuodossa painotus on aina ensimmäisessä tavussa.
Tämän sanan ääntämisellä on toinen ominaisuus - vanhentunut pashkvil-muoto. Muuten, puolaksi se kuulostaa siltä. Ja Venäjän klassisessa kirjallisuudessa XVIII - XIX vuosisatojen tässä muodossa se löytyy usein.
