Norja on yksi kehittyneimmistä Euroopan maista. Se sijaitsee Skandinavian niemimaalla ja rajoittuu kolmeen maahan. Naapurit ovat siis Venäjä ja Suomi. Virallinen nimi on Norjan kuningaskunta.
Norjan hallituksen rakenne
Norja on valtion järjestelmässään perustuslaillinen monarkia, jonka pää on kuningas. Hän hoitaa edustavia tehtäviä. Virallisesti Norjan kuningas johtaa toimeenpanoelintä, mutta itse asiassa monet hänen valtuuksistaan rajoittuvat maan lainsäätäjään. Hänellä on myös joitain toimivaltuuksia suhteessa parlamenttiin: avaa istuntoja, puhuu kokouksissa jne. Tällä hetkellä Norjan kuningas on Harald V.
Norjan kuningaskunta on alueellisessa rakenteessaan yhtenäinen valtio. Se koostuu 19 alueesta tai ns. Ne puolestaan jaetaan kunniin, joiden keskimääräinen väestö on pääosin alle 5 tuhatta ihmistä.
Norjan lainsäädäntö
Kansat käyttävät Norjan kuningaskunnan lainsäädäntövaltaa Norjan parlamentin, jota kutsutaan Stortingiksi, kautta. Se on yksikamarinen, mutta lakien hyväksymisessä sen osanottajat jaetaan Lagtingiin (ylähuone) ja Odelstingiin (alaosa).
Maan lainsäädäntöelin on nykyisessä muodossaan ollut olemassa 1800-luvun alusta lähtien, mutta sen juuret ulottuvat pitkälle historiaan - takaisin yhdeksänteen vuosisataan. Jo silloin modernin Norjan alueella oli paikallisia instituutioita, jotka yhdistyivät yhdeksi alueiden väliseksi edustajakokoukseksi. Tällä elimellä oli sama nimi kuin Norjan parlamentin uudessa ylähuoneessa.
Eduskuntavaalit
Maan lainsäädäntöelimessä on 169 jäsentä (vuoteen 2005 asti se koostui 165 jäsenestä). Ehdokkaalla on oltava äänioikeus ja hän on asunut vähintään kymmenen vuotta Norjassa saadakseen paikan siinä. Eduskuntavaalit pidetään kerran neljässä vuodessa. Heidän lopunsa pitäisi kuitenkin olla syyskuussa.
Parlamentin kokoonpano määräytyy suhteellisella vaalijärjestelmällä, jossa varajäsenet jaetaan saatujen äänten mukaan. Tällainen järjestelmä on toiminut Norjassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sata viisikymmentä edustajaa nimitetään vaaliluetteloiden perusteella, ja loput yhdeksäntoista saavat tasausvaltuudet. Nämä paikat toimitetaan puolueille, jotka saivat vähemmän paikkoja kuin saatujen äänten prosenttimäärä vastaava.
Kaikilla yli 18-vuotiailla maan kansalaisilla on äänioikeus. Äänestyskäytäntöä varten Norja on jaettu 19 piiriin (vastaavat alueiden rajoja). Jokainen niistä puolestaan on jaettu äänestyspaikoille (ne ovat kunnia). Väestön koosta ja alueen koosta riippuen, alueille annetaan eri paikkamäärä Stortingissa.
Stortointitoiminnot
Norjan parlamentin päätehtävä on maan lakien hyväksyminen ja kumoaminen sekä valtion talousarvion laatiminen. Lisäksi hänellä on oikeus vahvistaa veroja, tulleja jne. Hän voi tarjota valtion lainoja, jakaa varoja maan velkojen poistamiseen ja määrätä myös kuninkaan ja hänen perheensä ylläpidon kulujen määrän.
Norjan parlamentilla on myös oikeus vaatia tietoja liittoutumista ja valtionpäämiesten välisten maiden kanssa tekemistä sopimuksista, valtioneuvoston (maan korkein toimeenpaneva elin) kaikkien virallisten asiakirjojen toimittamisesta sekä nimetä joukko virkamiehiä (tilintarkastaja tarkistamaan hallituksen raportti ja erityinen henkilö valvomaan koko virkamieslaitteisto). Stortingin tärkeä tehtävä on myös kansalaisuuden myöntäminen.
Lakia säätävä menettely
Ensimmäisessä säännöllisessä istunnossa eduskuntavaalien jälkeen Storting valitsee keskuudestaan ne, jotka kuuluvat Lagtingiin. Ylähuone on neljäsosa kaikista edustajista, ja Odelsting muodostuu jäljellä olevista kolmesta neljäsosasta.
Ensimmäinen askel lakien hyväksymisessä on esitellä lakiehdotus parlamentin alahuoneeseen, jonka voivat sitoutua sekä sen jäsenet että Norjan hallituksen virkamiehet. Kun Odelsting on hyväksynyt lakiesityksen, se toimitetaan Lagtingille, joka voi joko hyväksyä toimitetun asiakirjan tai liittää siihen kommentteja ja palauttaa sen takaisin. Tässä tapauksessa alahuoneen edustajat harkitsevat uudelleen lakiesitystä, ja sen jälkeen joko voidaan kieltäytyä jatkamasta sen hyväksymistä, tai se lähetetään uudelleenlaatimiseen Lagtingille. Samanaikaisesti Odelsting voi tehdä muutoksia asiakirjaan ja jättää sen muuttumattomaksi.
Kun koko Storting (parlamentti) on hyväksynyt lakiesityksen, se lähetetään allekirjoitettavaksi kuninkaalle. Jälkimmäisellä on oikeus joko hyväksyä ehdotettu asiakirja tai palauttaa se takaisin alahuoneeseen. Tässä tapauksessa lakiehdotusta ei voida lähettää uudelleen valtionpäämiehelle allekirjoittamista varten saman parlamentin istunnon aikana.
