Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö on tärkeä valtioiden välinen elin, jonka päätehtävänä on ylläpitää rauhaa ja vakautta mantereella. Tämän rakenteen historia on yli vuosikymmen. Mutta organisaation työn todellisesta tehokkuudesta on keskusteltu jo pitkään. Otetaanpa selville, mikä on Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö, selvitetään sen päätavoitteet ja toiminnot sekä lyhyt historia toiminnasta.
Luomishistoria
Ensinnäkin selvitetään, missä olosuhteissa Etyj perustettiin.
Ajatuksesta kutsua koolle valtion edustajien kokous, jossa selvitettäisiin alueen kansainvälisen politiikan yleiset periaatteet, ilmoittivat ensin Bukarestissa vuonna 1966 ATS-yksikön jäseninä olleiden Euroopan maiden edustajat sosialistisesta leiristä. Myöhemmin Ranska ja eräät muut länsimaat tukivat tätä aloitetta. Mutta ratkaisevan panoksen antoi Suomen asema. Juuri tämä maa ehdotti näiden kokousten järjestämistä pääkaupungissaan Helsingissä.
Alustava kuulemisvaihe pidettiin marraskuusta 1972 kesäkuuhun 1973. Kokouksen piti edustajat 33 Euroopan maasta, Kanadasta ja Yhdysvalloista. Tässä vaiheessa kehitettiin edelleen yhteistyötä koskevia yleisiä suosituksia, laadittiin neuvottelujen säännöt ja asialista.
Suoraan ensimmäinen kokous pidettiin heinäkuun alussa 1973. Juuri tästä päivästä lähtien on tapana laskea Etyjin toiminta. Tässä vaiheessa keskusteluun osallistui kaikkien Euroopan maiden ulkoministerit paitsi Albania ja kaksi Pohjois-Amerikan valtiota. Suurista kysymyksistä löydettiin yhteyspisteitä, kuten lopullisissa suosituksissa esitetään.
Toisessa vaiheessa, joka pidettiin Genevessä syyskuusta 1973 heinäkuuhun 1975, sopimusmaiden edustajat selvittivät yhteisen yhteistyön tärkeimpiä kohtia, jotta ne vastaisivat mahdollisimman paljon kaikkien osallistujien etuja ja koordinoisivat kaikkia kiistanalaisia kysymyksiä.
Lopullinen päätös allekirjoitettiin suoraan heinäkuun lopulla - elokuun alussa 1975 Helsingissä. Kokoukseen osallistui kaikkien 35 sopimusmaan korkeimmat johtajat. Lopullista sopimusta kutsuttiin virallisesti CSCE-loppuasiakirjaksi, ja epävirallisesti sitä kutsuttiin tavanomaisesti Helsingin sopimukseksi.
Helsingin sopimusten keskeiset säännökset
Helsingin sopimusten lopullinen asiakirja konsolidoi virallisesti toisen maailmansodan tulokset. Lisäksi kehitettiin 10 pääperiaatetta kansainvälisistä oikeussuhteista. Heidän joukossaan olisi korostettava Euroopan maiden nykyisten alueellisten rajojen loukkaamattomuuden periaatetta, puuttumattomuutta, valtioiden tasa-arvoa, ihmisten perusvapauksien kunnioittamista, kansakuntien oikeutta päättää kohtalostaan.
Lisäksi laadittiin yleissopimukset suhteista kulttuuri-, sotilaspoliittisella, oikeudellisella ja humanitaarisella alalla.
Organisaation edelleen kehittäminen
Siitä lähtien Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöneuvosto (CSCE) on alkanut kokoontua säännöllisesti. Kokoukset pidettiin Belgradissa (1977-1978), Madridissa (1980-1983), Tukholmassa (1984) ja Wienissä (1986).
Yksi ikonisimmista oli Pariisissa syyskuussa 1990 pidetty kokous, johon osallistui osallistuvien maiden ylin johto. Se hyväksyi kuuluisan Pariisin peruskirjan, joka merkitsi kylmän sodan päättymistä, allekirjoitti aseaseurakunnan ja määritteli tärkeät organisatoriset kysymykset jatkoneuvotteluiksi.
Moskovan kokouksessa vuonna 1991 annettiin asetus ihmisoikeuksien asettamisesta etusijalle kotimaiseen lainsäädäntöön nähden.
Vuonna 1992 Helsingissä pidetyssä kokouksessa CSCE uudistettiin. Jos aikaisemmin se oli itse asiassa foorumi jäsenvaltioiden johdon väliseen viestintään, niin siitä hetkestä lähtien se alkoi muuttua täysivaltaiseksi pysyväksi organisaatioksi. Samana vuonna Tukholmassa otettiin käyttöön uusi virka - ETYK: n pääsihteeri.
Vuonna 1993 Roomassa pidetyssä kokouksessa päästiin sopimukseen pysyvän komitean perustamisesta, johon osallistuvat maat lähettivät edustajia edustamaan.
Siksi CSCE alkoi yhä enemmän hankkia jatkuvasti toimivan organisaation piirteitä. Nimen saattamiseksi todelliseen muotoon vuonna 1994 Budapestissa päätettiin, että CSCE: tä kutsutaan nyt vain Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöksi (Etyj). Tämä säännös on tullut voimaan vuoden 1995 alusta.
Sen jälkeen Etyj-edustajien merkittävät kokoukset pidettiin Lissabonissa (1996), Kööpenhaminassa (1997), Oslossa (1998), Istanbulissa (1999), Wienissä (2000), Bukarestissa (2001), Lissabonissa (2002), Maastrichtissa (2003), Sofiassa (2004), Ljubljana (2005), Astana (2010). Näillä foorumeilla keskusteltiin alueellisesta turvallisuudesta, terrorismista, separatismista ja ihmisoikeuskysymyksistä.
On huomattava, että Venäjä on Etyjissä vuodesta 2003 lähtien ottanut kannan, joka eroaa usein useimpien muiden osallistujamaiden mielipiteistä. Tästä syystä monet yleiset ratkaisut ovat estettyjä. Kerralla puhuttiin jopa Venäjän federaation mahdollisesta vetäytymisestä organisaatiosta.
tavoitteet
Etyj-maiden asettamat päätavoitteet ovat rauhan ja vakauden saavuttaminen Euroopassa. Tämän tehtävän suorittamiseksi organisaatio osallistuu aktiivisesti valtioiden välisten ja osallistuvien valtioiden välisten konfliktien ratkaisemiseen, valvoo aseiden leviämistä ja toteuttaa ehkäiseviä diplomaattisia toimenpiteitä mahdollisten konfliktien estämiseksi.
Järjestö seuraa alueen taloudellista tilannetta ja ympäristöä sekä ihmisoikeuksien kunnioittamista Euroopassa. Etyjin toiminta on suunnattu vaalien seuraamiseen osallistuvissa maissa lähettämällä tarkkailijat heille. Järjestö kannustaa demokraattisten instituutioiden kehittämistä.
Jäsenvaltiot
Euroopalla on suurin edustus organisaatiossa. Etyjillä on yhteensä 57 jäsentä. Euroopan lisäksi kaksi organisaatiota on mukana Pohjois-Amerikan valtioista (Kanada ja Yhdysvallat) sekä useissa Aasian maissa (Mongolia, Uzbekistan, Tadžikistan, Turkmenistan jne.).
Mutta osallistujan asema ei ole ainoa, mikä tässä organisaatiossa on. Yhteistyökumppaneita ovat Afganistan, Tunisia, Marokko, Israel ja monet muut valtiot.
Etyjin elinten rakenne
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestöllä on melko laaja hallintorakenne.
Valtion- ja hallitusten päämiesten huippukokous kokoontuu ratkaisemaan tärkeimmät globaalit kysymykset. Tämän elimen päätökset ovat ensiarvoisen tärkeitä. Mutta on huomattava, että viimeksi tällainen kokous pidettiin vuonna 2010 Astanassa ja ennen sitä vain vuonna 1999.
Huippukokouksesta poiketen ulkoministerineuvosto kokoontuu vuosittain. Tärkeimmistä kysymyksistä keskustelun lisäksi hänen tehtäviinsä kuuluu järjestön pääsihteerin valinta.
Etyjin pysyvä neuvosto on tämän organisaation pääelin, joka toimii jatkuvasti ja kokoontuu joka viikko Wienissä. Hän keskustelee esiin nousseista aiheista ja tekee niistä päätöksiä. Tätä elintä johtaa nykyinen puheenjohtaja.
Lisäksi Etyjin tärkeät rakenneelimet ovat parlamentaarinen edustajakokous, demokraattisten instituutioiden toimisto ja turvallisuusyhteistyöfoorumi.
Ensimmäiset Etyjin henkilöt ovat puheenjohtaja ja pääsihteeri. Puhumme tarkemmin näiden virkojen ja joidenkin alla olevien Etyjin rakenneelinten merkityksestä.
Kanerva
Neuvoston puheenjohtaja vastaa Etyjin nykyisen toiminnan johtamisesta ja organisoinnista.
Tämän tehtävän hoitaa Etyjin puheenjohtajana toimivan maan ulkoministeri tänä vuonna. Vuonna 2016 tämän kunniallisen tehtävän suorittaa Saksa, mikä tarkoittaa, että Etyjin ulkoministeri F.-V. on Etyjin puheenjohtaja. Steinmeier. Vuonna 2015 virkaa hoiti Serbian edustaja Ivica Dacic.
Puheenjohtajan tehtäviin kuuluu Etyj-elinten työn koordinointi ja organisaation edustaminen kansainvälisellä tasolla. Esimerkiksi Ivitsa Dachich vuonna 2015 osallistui aktiivisesti Ukrainan aseellisen konfliktin ratkaisemiseen.
Pääsihteeri
Toinen tärkein virka organisaatiossa on pääsihteeri. Ministerineuvosto järjestää vaalit tähän virkaan kolmen vuoden välein. Nykyinen pääsihteeri on italialainen Lamberto Zannier.
Pääsihteerin valtuuksiin kuuluu organisaation sihteeristön johto, eli hän on itse asiassa hallinnon päällikkö. Lisäksi tämä henkilö toimii Etyjin edustajana nykyisen puheenjohtajan poissa ollessa.
Parlamentaarinen edustajakokous
Etyjin parlamentaariseen edustajakokoukseen kuuluu edustajia kaikista 57 jäsenestään. Tämä rakenne perustettiin vuonna 1992 parlamenttien välisenä organisaationa. Se koostuu yli 300 edustajasta, jotka osallistuvien maiden parlamentit ovat siirtäneet.
Tämän viranomaisen kotipaikka on Kööpenhamina. Parlamentaarisen edustajakokouksen ensimmäiset henkilöt ovat puheenjohtaja ja pääsihteeri.
PACE: llä on pysyvä ja kolme erityiskomiteaa.
kritiikki
Viime aikoina kritiikki organisaatiota kohtaan on lisääntynyt. Monet asiantuntijat väittävät, että Etyj ei tällä hetkellä pysty vastaamaan todella keskeisiin haasteisiin ja että se on uudistettava. Päätöksenteon luonteen vuoksi vähemmistö voi estää monia päätöksiä, joita jäsenten enemmistö tukee.
Lisäksi on ennakkotapauksia, kun edes hyväksyttyjä Etyjin päätöksiä ei panna täytäntöön.
