Kreikasta lainatut naisten nimet ovat jo pitkään olleet tuttuja Venäjän korville. Monia heistä, kuten Katariina, Irina, Ksenia, Lydia tai Anastasia, ei pidetä enää ulkomaalaisena, kun taas toisia - Theklaa, Evdokiaa, Agafyaa tai Barbaraa - pidetään monina tavallisina ihmisinä
Muinaiset kreikkalaiset nimet
Kreikan nimeämisperinne juontaa juurensa useita tuhansia vuosia. Muinainen runoilija Homer, joka tunnetaan koulusta eeppisistä runoistaan "Iliad" ja "Odysseia", mainitsee nimensä teoksissaan, jotka juontavat juurensa Crito-Minoan sivilisaation aikakauteen (XVI-XI vuosisadat eKr.). Jo Troijan sodan legendojen kuuntelijat eivät pystyneet aivan määrittämään Hekub-nimen merkitystä ja hämmentyneensä kuullakseen Hippodamian todellisen nimen, joka käännettiin kirjaimellisesti "kesytetyksi hevoseksi", jonka periyttivät monet Ahvenanmaan briseidit.
Kreikan nykyäänen puhuneen nimen lähteet
Olympiapanteonin jumalat ja jumalattaret - Aphrodite, Athena, Nika - ovat edelleen yleisiä Kreikassa. Käytetään myös historiasta tunnettuja puhtaasti kreikkalaisia naisten nimiä - Electra tai Elena. Merkittävä lähde Kreikan nimiluettelon täydentämiselle oli kristillinen mytologia. Sieltä tuli niin kauniita kreikkalaisia nimiä kuin Anastasia, Evdokia, Catherine, Elizabeth ja Thekla. Kreikan kieli lainaa nykyisissä globalisaation olosuhteissa aktiivisesti nimiä muista kulttuureista.
Perinteinen nimen valinta Kreikassa
Kreikassa on erityinen nimeämisperinne, joka määritteli muinaisten nimien säilymisen. Ensimmäinen tytär on nimetty isänäitinsä, toinen nimetty äitinsääitinsä mukaan, ja kolmas on nimetty äititätinsä mukaan. Poikkeukset näistä säännöistä eivät tietenkään ole harvinaisia, mutta niitä noudatetaan pääasiassa, etenkin takaperin.
Kreikan nimien ääntämisen ja oikeinkirjoituksen ominaisuudet
Seuraava nykyaikaisten kreikkalaisten naisten nimien tallennusmuoto hyväksytään: tekstissä ne annetaan nykyaikaisen ääntämisen mukaisesti, ja heidän venäläinen kirjeenvaihto, jos sellainen on, on esitetty suluissa. Samaan aikaan maan kielitilanne olisi otettava huomioon: 1900-luvulle saakka Hellaksen virallista murretta pidettiin Kafarevus - kieli, jonka alkuperä on nykyaikainen antiikin Kreikan normien perusteella keinotekoisesti luotu. Kafarevus vastusti dimotiikkaa, kirjaimellisesti - "kansan kieltä", joka oli kehitetty kielellisten lakien mukaisesti. Viimeksi mainittu viime kädessä voitti, mutta monia kafarevus-sanoja käytetään edelleen puhutulla kielellä. Tämä käy ilmi nimityyppisten varianttien, kuten Georgios ja Yorgos, olemassaolosta (myös pienentävä versio Jorgisista on mahdollista).
Suosituimmat kreikkalaiset naisten nimet
Kummallista, mutta ensimmäisen paikan miehittää aramealaisen alkuperän nimi - Mary. Totta, on vain ajateltava, ja tämä omituisuus katoaa. Kreikka on ortodoksinen maa, jolla on erittäin suuri määrä uskovia. Pyhien kirjoitusten hahmojen nimet ovat erityisen suosittuja tässä maassa, ja ne vapisevat.
Kreikan henki on kuitenkin eklektinen. Kristinusko, vaikka se julisti armottoman taistelun pakanallisuutta vastaan olemassaolonsa kynnyksellä, ei kyennyt poistamaan pakanallista hedonismia kokonaan kreikkalaisista. Ilmeisesti siis toiseksi suosituin kreikkalainen naisnimi kuuluu muinaisen Hellasin kuuluisimpiin vapauksiin - Eleani (Elena). Se käännetään venäjäksi "taskulampuna", ja tämä ei ole yllättävää: muinainen kauneus onnistui palauttamaan kymmenen vuoden troijalaisen sodan.
Kolmas kaunis kreikkalainen naisnimi luettelossa on Ikaterini. Hänen tarkkaa alkuperää ei tunneta, ja antiikin Kreikan myyttien kokoelmissa tällaista hahmoa ei löytynyt. Oletetaan, että tämä nimi, samoin kuin keskiaikaisen harhaoppi, tuli sanasta "kasaros" - puhdasta.
Neljännellä sijalla vaatimaton on yksi kreikkalaisten ylpeimmistä naisnimistä - Basiliki (Vasilisa). Kuten miespuolinen vastine - Basilis (Basil) -, se tarkoitti alun perin kuninkaallista titteliä. Kun kuningattareiden ja keisarinnajen aikakausi meni peruuttamattomasti, heidän nimestään tuli melko yleinen kaunis naisnimi.
Viides sija on urosnimi George. Toisin kuin edellinen, se tuli sellaisesta ammatista, jota kreikkalaiset ajattelivat: "georgos" käännetään venäjäksi "farmer". On epätodennäköistä, että tämä nimi olisi nauttinut niin suositusta Kreikassa, ellei sitä ole tapahtunut kristinuskon historiassa, Pyhä George voittaja.
Harvinaiset nimet
Vaikeasti tavoitettavissa alueilla sijaitsevissa kylissä harvinaiset naispuoliset kreikkalaiset nimet säilyvät nimeämisperinteiden ansiosta. Joskus ne tehdään asiakirjoihin ottaen huomioon heidän muinaisen alkuperänsä, mikä tekee niistä vielä epätavallisempia (Homerin kieli on nykykreekalaiselle vieläkin ymmärrettävämpi kuin meille tarkoitettu "Tale of Menneiden Vuotta"). Mutta edes ilmaisemalla artikulaation piirteitä, jotkut nimet pidetään silti omituisena.
Näitä omituisuuksia ei esiinny, koska nimi on käännetty venäjäksi jollain ei liian harmonisella sanalla. Esimerkiksi Alifini, Garufalia, Ilicinia, Falasia, Theoplasty eivät vain kuulosta, vaan myös kääntävät kauniisti: Tosi, neilikka, vilpitön, meri, Jumalan luoma. Perinteisten nimien luettelo muuttuu jatkuvasti, ja kreikkalainen nainen, jolla on tämä nimi, koetaan Kreikassa samalla tavalla kuin meillä on tyttö nimeltä Predslava tai Dobronega.
Harvinaisesta luettelosta löydät niin kauniita naisten kreikkalaisia nimiä:
- Akrivi on tiukka.
- Anti tai Antus - kukka.
- Kiveli - muinaisina aikoina oli suosittu intensiivisissä yhteyksissä foinikialaisten navigaattorien kanssa (se on hebelenisoitu versio Cybelen jumalattaren nimestä).
- Corina on nykyaikaistettu muinainen nimi Corinna, joka tarkoittaa "tyttö".
- Kstanti on kultainen.
- Meropi - lahjakas puhettaiteen kanssa.
- Politimi - kaikkien (tai monien) kunnioittama.
- Harikliya - loistava ilo.
Lainatut nimet
Rooman valtakunnan hallitseman kreikkalaiset alkoivat omaksua Rooman nimeämisperinteen. Näin nimet Sevastiani (miehenimen Sebastian naisversio ”tulevat Sebastiasta”), Sylvia (latinaksi käännettynä ”metsä”), Carolina (“Karlin nainen” tai “kuuluva Karliin”), Nataliya (mahdollisesti polveutunut kognomennista Natalius, ja joululoman roomalaisesta nimestä - Natalis Domini).
Keskiajalla kreikkalaiset ottivat huomattavan määrän saksalaisia nimiä. Erityisen utelias on tässä Rose-nimen historia. Alun perin se oli naisversio nimestä Hrodheit ("loistava omaisuus, varakas"). Mutta myöhemmin sen alkuperä unohdettiin ja pohdittiin uudelleen suuntaamalla kukan latinalaiseen nimeen - rosa.
