Vuoristo-Karabah on Transkaukasian alue, joka on laillisesti Azerbaidžanin alue. Neuvostoliiton romahtamisen aikana täällä syntyi sotilaallinen yhteentörmäys, koska Suurimmalla osalla Vuoristo-Karabahin asukkaista on juurtunut armenialaisia. Konfliktin ydin on, että Azerbaidžan vaatii alueelle melko kohtuullisia vaatimuksia, mutta alueen asukkaat ovat taipuvaisempia kohti Armeniaa. Azerbaidžan, Armenia ja Vuoristo-Karabah ratifioivat 12. toukokuuta 1994 tulitauon asettamista koskevan pöytäkirjan, mistä seurasi ehdoton tulitauko konfliktialueella.
Historiakiertue
Armenialaisten historiallisten lähteiden mukaan Artsakh (muinainen armenialainen nimi) mainittiin ensimmäistä kertaa VIII vuosisadalla eKr. Jos uskot näihin lähteisiin, Vuoristo-Karabah oli osa Armeniaa varhaiskeskiajalla. Tällä aikakaudella Turkin ja Iranin valloittamissotan seurauksena merkittävä osa Armeniaa oli näiden maiden hallinnassa. Armenian ruhtinaskunnat eli melikomit, jotka tuolloin sijaitsivat nykyaikaisen Karabahin alueella, säilyttivät puoliksi itsenäisen aseman.
Azerbaidžanilla on oma näkemyksensä tästä aiheesta. Paikallisten tutkijoiden mukaan Karabakh on yksi maan antiikin historiallisimmista alueista. Sana "Karabakh" Azerbaidžanissa käännetään seuraavasti: "gara" tarkoittaa mustaa ja "bug" tarkoittaa puutarhaa. Karabakh kuului jo 1500-luvulla yhdessä muiden maakuntien kanssa Safavid-valtioon, ja siitä tuli myöhemmin itsenäinen khanaatti.
Vuoristo-Karabah Venäjän valtakunnan aikana
Vuonna 1805 Karabahin khanaatti alistettiin Venäjän valtakunnalle, ja vuonna 1813 Vuoristo-Karabahista tuli Gulistanin rauhansopimuksen nojalla myös osa Venäjää. Sitten Turkmenchayn sopimuksen sekä Edirnen kaupungissa tehdyn sopimuksen mukaan armenialaiset uudelleensijoitettiin Turkista ja Iranista ja sijoitettiin Pohjois-Azerbaidžanin alueille, mukaan lukien Karabakh. Siksi näiden maiden väestö on pääosin armenialaista alkuperää.
Osana Neuvostoliittoa
Vuonna 1918 vastikään perustettu Azerbaidžanin demokraattinen tasavalta saavutti Karabahin hallinnan. Lähes samanaikaisesti Armenian tasavalta esittää vaatimuksia tällä alueella, mutta ADR ei tunnusta näitä vaatimuksia. Vuonna 1921 Vuoristo-Karabahin alue, jolla oli laajan autonomian oikeudet, sisällytettiin Azerbaidžanin SSR: ään. Kaksi vuotta myöhemmin Karabakh sai autonomisen alueen (NKAO) aseman.
Vuonna 1988 NKAR: n edustajaneuvosto vetoaa Azerbaidžanin SSR: n ja tasavaltojen ArmSSR: n viranomaisiin ja ehdotti riidanalaisen alueen siirtämistä Armeniaan. Vetoomusta ei hyväksytty, minkä seurauksena Mägi-Karabahin autonomisen alueen kaupunkien läpi pyyhkäisi mielenosoitusaalto. Jerevanissa pidettiin myös solidaarisuuden mielenosoituksia.
Itsenäisyysjulistus
Alku syksyllä 1991, kun Neuvostoliitto oli jo alkanut hajota, NKAR antoi julistuksen, joka julistaa Vuoristo-Karabahin tasavallan. Lisäksi sen rakenteeseen sisällytettiin NKAR: n lisäksi osa entisen Azerbaidžanin SSR: n alueista. Saman vuoden 10. joulukuuta Vuoristo-Karabahissa järjestetyn kansanäänestyksen tulosten mukaan yli 99% alueen väestöstä äänesti täydellisestä itsenäisyydestä Azerbaidžanista.
On aivan selvää, että Azerbaidžanin viranomaiset eivät tunnustaneet kansanäänestystä ja että julistamisasiakirja on nimetty laittomaksi. Lisäksi Baku päätti kumota Karabahin autonomian, joka hänellä oli hallussaan Neuvostoliitossa. Tuhoisa prosessi on kuitenkin jo käynnistetty.
Karabahin konflikti
Itse julistetun tasavallan itsenäisyyden puolesta armenialaiset joukot seisoivat, joita Azerbaidžan yritti vastustaa. Vuoristo-Karabah sai tukea viralliselta Jerevanilta sekä muiden maiden kansallisilta diasoperilta, joten miliisi onnistui puolustamaan aluetta. Azerbaidžanin viranomaiset onnistuivat kuitenkin edelleen hallitsemaan useita alueita, jotka alun perin julistettiin osaksi NKR: ää.
Jokainen sotaa käyvä osapuoli antaa tilastotiedot Karabahin konfliktissa tapahtuneista menetyksistä. Näitä tietoja vertaamalla voimme päätellä, että kolmen vuoden suhteiden selventämisen aikana kuoli 15-25 tuhatta ihmistä. Ainakin 25 tuhatta haavoittui, yli 100 tuhatta siviiliä pakotettiin poistumaan koteistaan.
