Näistä kansoista ei ole paljon mielenkiintoista tietoa, koska pitkään he mieluummin elivät erikseen ja yhdessä luonnon kanssa. Ketkä ovat yläsukulaisia? Tämä on tutkimuksen pääaihe.
Iso tarina
Viime vuosisatojen ajan Venäjän kansa vaelsi paljon laajoilla alueilla avaamalla horisonttia, reunoja ja steppejä valloittaen uusia alueita. Vuorikiipeilijöiden ensimmäinen maininta on juurtunut historiaan. XVIII vuosisadan lopulla maanmiehemme esi-isämme saapuivat Kubanjoen oikealle rannalle - joelle Pohjois-Kaukasiassa. Ja he näkivät kuvan kansojen siirtokunnasta, jotka kutsuvat itseään ylängöiksi. Joten näiden ihmisten nimitys ilmestyi ensin, mikä on säilynyt tähän päivään asti. Usein sanotaan, että ylängöt ovat ihmisiä, jotka asuvat vuoristossa. Tämä on epäilemättä totta: elämäksi he valitsevat enimmäkseen korkeat vuoristoalueet.
Alueellinen kuuluminen
Vuosisataa myöhemmin Kaukasus vakiintui. Sen luoteisosassa asui suuri joukko ihmisiä. He jakoivat keskenään koko viehättävän alueen alueen: Mustanmeren rannikot, Belaya- ja Labajoen ylä- ja väylät. Jos esimerkiksi tapantinit valitsivat Kubanin tasangot, niin Kaukasian ylängöt pysyivät vuorilla. Kauan aikaa heiltä evättiin mahdollisuus harjoittaa tuttuja asioita täysimääräisesti. Voimat taistelivat edelleen Kaukasuksen puolesta. Määräajoin alueilla oli epidemioita, tautia raivosi. Nautaeläinten kasvatus pysyi yhtenä ammateista. Halutessaan olla keskellä taistelua, ylängylät menivät aluksi keskialueiden ympärille, missä he saattoivat joutua valloittajien veristen sotien alla. Siksi heidän käyttäytymisensä luonteen perusteella on oikein sanoa, että ylängöt ovat vuoristo- ja juurella sijaitsevien massiivien asukkaita.
Maan taistelut
Mutta sanoa, että he eivät osallistuneet sotaan, on mahdotonta. Heidän tunnetuin taistelu on Kaukasian sota, joka kesti 1817-1864. Tuolloin ylängöt miehittivät pääharjanteen, ja kun venäläiset olivat tulossa lähemmäksi Kaukasusta, he osoittivat voimakasta vastarintaa. Mutta jos venäläisiä sotilaita koulutettiin ja eteni hitaasti, mutta huolellisesti, vuorikiipeilijät, joilla ei ollut vaikuttavia puolustustarvikkeita ja aseita, mieluummin istuivat vuoristometsissä.
Pitkän sodan viimeisinä vuosina vuorikiipeilijät kuitenkin puolustivat väkivaltaisemmin ja aktiivisemmin alueitaan. He pitivät venäläiset pataljoonaa väliaikaisesti, järjestivät hyökkäyksiä ja kapinointeja, ottivat hallintaan Mikhailovskin linnoituksen, Lazarevskyn ja Nikolaevin linnoituksen ja rakensivat myöhemmin pieniä tehtaita aseiden ja aseiden valmistukseen, jotka kuitenkin pysyivät yhden tason alempana kuin Venäjän armeijan käytettävissä.
Pysy ilmaiseksi
1800-luvulla alkoi massalaskenta. Lukumäärätiedot olivat likimääräisiä. Ylämaanlaiset eivät pitäneet kirjaa, täyttäen tällaiset yritykset erittäin ankarasti. Tiedetään, että he eivät halunneet päästä muukalaisia sisään. Näiden kansojen ideologia piti synnin muistamista. He pelkäsivät, että tiedot menevät hallitseville viranomaisille, jotka voisivat lisätä veron sortoa, ottaa käyttöön pakollisen sotilaallisen vetoomuksen tai jopa ryhtyä toimenpiteisiin ylemmänmaan tuhoamiseksi. Heidän määrää ei ole virallisesti vahvistettu. Mutta on selvää, että se oli muuttumassa johtuen kansalaiskiistoista ja taisteluista alueen puolustamiseksi. Ylämaanlaiset jättivät alueet etsimään uutta elämää; vieressä muihin kansallisuuksiin, tietysti, ilman mitään asiakirjoja.
Menneisyys ja nykyisyys
Nykyaikana etnografit ihmettelivät usein: "Ketkä ovat ylängöriä?" Jäljittääkseen kehitys- ja muodostumishistoriansa, verratakseen nykytilaan, he menivät toistuvasti alueille, joilla he asuivat. Esimerkiksi lähellä Nalchikin kaupunkia asuivat suuria juutalaisten ylämiesten siirtokuntia. Matkustajat kiinnittivät huomiota vaatimattomien asuntojensa pitämisjärjestykseen. Puhtaus erotti heidät perustellusti monista Euroopan kansakunnista.
Suorittamalla kuvauksen yleisemmässä muodossa voimme sanoa, että ylängöt ovat villiheimokansoja, joilla on omat elämänperiaatteensa. Heitä kutsuttiin usein "luonnon lapsiksi". Samanaikaisesti tämä ei vähennä heidän inhimillisyyttään, henkisyyttään, mutta tuhoaa paikoin täysin syntyneen stereotypian. Tämä kansa tunnetaan iloisesta käytöksestään. Heidät erotettiin valmiudesta rauhanomaisiin suhteisiin, joita kuitenkin sotit rikkoivat usein. Ylämaanlaiset osallistuivat vaihtopihoihin, messuille, basaareihin, tukivat kunakismin perinteitä, muodostivat tapojaan ja elämäntapaansa.
